Tuo iskulause lienee teologisesti ihan oikein. Rinnalle pitäisi vain laittaa toinen: "Jumalassa on Poika." Uskomme kolminaisuuteen, johon kuuluvat Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Minusta tuntuu, että tuollainen ratkaisu kuitenkin ontuisi pahasti, ei ehkä menisi kristillisen "teologian seulan" läpi.
Ehdottaisin seuraavaa kompromissia: Ensin "Jumalalla on Poika" ja jos se on kovin tarpeellista, niin ehkä tuo ehdottamasi jälkilause tällöin voisi sopia jatkoksi.
Yleinen käsitys Jumalasta kristillisissä piireissä on se, että Jumala on vain yksi Jumala, mutta kuitenkin niin, että Isä yksinään on Jumala, Poika yksinään on Jumala ja Pyhä Henkin yksinään on Jumala. Jotenkin näin tätä täysin käsittämätöntä yritetään sanallisesti kuvata.