Alakansakoulussa olin koulukiusattu, monestakin syystä, ja toisten taholta, en syytä siitä
itseäni...vaikka toki itse annoin aiheen...
Mitenkä et osaisi, minä kai jos ollaan tarkkoja hypin tässä sen tien sivuun jossa käsiteltiin sivullisuuden kokemusta?
Tästä sanoisin, että et kai. Et suinkaan mitenkään antanut aihetta, ei tuo ole mikään syy eikä se puuha ollut mitenkään hyväksyttävää, mitä kutsuttiin koulukiusaamiseksi ja kai kutsutaan edelleen.
Koko se nimitys on pöhkö. Lapsi numero 1 kysyi kerran, kuinka se, että lapsen kimppuun käyminen kadulla, pahimmillaan väkivalta ja tavaroiden tuhoaminen on poliisiasia ja sitä tietä vakava juttu josta vanhemmat kuuluvat LSV n kautta vastuuseen, paitsi jos ollaan koulumatkalla, jolloin se on ” vain” koulukiusaamista?
Mitä sitten, kun nämä siirtyvät työelämään, joiden koulu- uran mestarinäyte oli sitä lujinta mahdollista kiusaamista? No mikäs, nimitys vaan vaihdetaan, se on ” pelkkää työpaikkakiusaamista”. Mikäs siinä, jos työnantaja sitoutuu maksamaan palkkaa mistä hyvänsä läsnäolosta.
.................
Erilaisia ryhmien taantumisia on katsottu avuttomasti läpi sormien. Ne ovat vaarallisia. Joku kysyy kuinka semmoinen kansa kuin saksalaiset, pitkä sivistystausta sentään, rupesi semmoiseen puuhaan kuin antisemitismiin, antoi natsismile tilaa... Kun se on niin järjetöntä.
No syitä nyt varmasti on vaikka kuinka. Oli niin inflaatiota ja työttömyyttä ja huono rauhansopimus takana ja, niin niin. Valmiit rintamalinjat ja katutappeluita.
Pahin on kyllä se että ryhmässä on kivaa olla sadisti, ryhmä antaa lopulta vakaumuksen, että ei me mitään pahaa tehty. Meitä oli niin monta, ei me voitu olla kaikki väärässä.
No, siinä sivullisuus vei hengen, eipä ole naamaa syytellä ketään. Kuka sanoo, kumpi katsoo peilistä, natsi vai natsin uhri, kun en ollut paikalla.