Kirjoittaja Aihe: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?  (Luettu 861 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pappako

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 77
Tervehdys Foorumilaiset! :kahvi:

Oletko ystäväni milloinkaan syvällisesti miettinyt perimmäisiä kysymyksiä elämässäsi. Eräs kysymys saattaa herättää suuriakin tunteita ja liikutuksia. Tällainen kysymys on :"Kuka sinä oikeasti nykytietämyksen valossa olet? :icon_rolleyes:

HÖH HÖH HÖÖ :039: Voiko tyhmempää kysymystä olla, sillä tokihan minä tiedän itsestäni vaikka kuinka paljon asioita ja ristimänimeni lisäksi tunnistan ainakin sukunimen jne...  :107: :icon_biggrin: :icon_cool: :icon_eek: :icon_lol: :icon_rolleyes:

Kysymystä tarkemmin tutkiskellessani huomaankin olleeni hiukan pinnallinen ja silloin haluan selvittää lisää tässä meille niin tutussa asiassa.... Kuka Minä Olen? >:(

Muutama vuosi sitten törmäsin ystävääni joka kertoi minulle Uimahallin penkillä , että hän oli tilannut itselleen sukututkimuksen ja sai oitis varsin mielenkiintoisen tuloksen oman sukunsa vaiheista ja tapahtumista Sukunsa Historiassa. Hänelle oli tullut täytenä yllätyksenä millaiset juuret ja esi-isien polut olivat olleet ja tässäpä juurikin on tämän jutun ydin. Uskomattomalta tuntui hänen kerrtomuksensa  siitä kun kantaisänsä kotimaa olikin nykypäivän TURKISSA ja tapahtuma-ajankohdaksi sijoittuu 142 sukupolvea taaksepäin. Kantaisän polut johtuivat kaksoisvirran maihin jossa Eufrat ja Tigris virrat sijaitsevat. Eipä siinä vielä kaikki. Sukupolvien takaa löytyy muuttovirtaa ja tutkimuksessa paljastui , että hänellä on 10 sukupolven ajalta myös Juutalaista verta ja että nuo jäsenet elivät suunnilleen nykyisen ISRAEL nimisen valtion alueella. Vallus kuitenkin jatkui ja sieltä nuo esi-isät matkasivat Italiaan ja sieltä Germaniaan. Hänellä on siis myös Italialaista verta sekä Saksalaista verta suvussaan ja perimässään. Seuraavaksi polku johtui Puolaan josta Liettuan , Latvian ja Viron kautta tuolloiseen Novgorodiin , siis Venäjälle / Pietariin. Tässä ajantiimassa löytyy 52 sukupolvea sitten olevia tapahtumia. Ystäväni kertoi lisäksi että sukupuussa nykyisellään on visusti eri etniseltä taustaltaan olevia henkilöitä jotka ovat aikaisemmin olleet hänelle täydellisesti salaisuuden verhon peitossa, ja olisi sellaisena pysynytkin jollei hän olisi alkanut kyselemään itseltään tuollaista kysymystä kuten KUKA MINÄ OIKEASTI OLEN? En halua paljastaa yhtään enempää tuosta ystävästäni mutta sopiihan tähän lopuksi vähän täräyttää sellainen jymy-yllätys , että Hän oli lapsesta asti luullut polveutuvansa ns. Rantaruotsalaisista suvuista kun sukunimikin oli Ruotsinkielinen.

Lopukai nauroimme tuolle sukutapahtumille ja totesimme olevamme tuskin havaittavissa määrin tietoisia omasta Etnisistä Juuristamme ja alkuperästämme . :107: :'(

Tosiasiahan kuitenkin on , että me kannamme kaikki sukupolvesta toiseen olevat Geeniperimämme mukaan aina Nooan pojista alkaen. Sekä ISÄPUUN, että ÄITIPUUN jäljet voidaan nykypäivänä selvittää Genetiikan ja modernin tieteen ja tutkimusmenetelmien valossa.

Suomalaisten Suk  :kahvi: :icon_rolleyes: ujen tarina on myös mieltähivelevän kiinnostavaa ja siten voimme päästä ainaskin 14- 15 sukupolvemme päähän aina 1550 luvulle asti. :kahvi: :icon_rolleyes: :107:

Tuolloin han Uskonpuhdistajamme ja sen Luterilaisen Oppimme kantaisä Herra LUTHER vaikutti Saksanmaalla. No se nyt onkin sitten jo ihan toinen kysymys. Haluaisinkin kysyä teiltä miten tunnistamme menneisyydestä saamamme virstanpylväät ja miten vastata kysymykseen KUKA MINÄ, TAI SINÄ OIKEASTI OLEMME?????

Herramme Rauhaa ja Rakkautta sekä ILOA elämään kaikille tasapuolisesti....PST: Isoisääkin etsimässä?????
« Viimeksi muokattu: 02.09.19 - klo:00:23 kirjoittanut seppos »

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Äitipuun ja isäpuun takana on sitten isovanhempien puut jne.  Moni eläkeläinen innostuu sukututkimuksesta, niin kävi meilläkin. Eli äiti sitä uurasti kuin työtä konsanaan.  Omaansa tietty, eli. hatutti, ettei sitä tuntunut kiinnostavan puolison taustat,  sen Toivolan torpasta lähteneen kommunistiperheen ———.    Jos jotain tekisin kollaisinkin  sen eteen ja taakse, kiitos, todella köyhän ja kurjan ja paljon talonpoikaiskulttuuria alemman. Eli ei olis varmaan körttistaloon uskaltaneet sisälle. Kun eihän se torppa vapautumisens jälkeen seuraavaa sukupolvea elättänyt. 


Niistä sivistyneistä  olen kuullut totisesti mittani täyteen. Mitäpäs pengon ne, joita muilutettiin.... Äiti kai aloitti sitä. Tai menikö kaikki kapinassa, vankileireillä, muuten vaan. kenttätuomioistuimen päätöksellä. Kirkon jäseniä kyllä muuten.   

—————-=====-

Itseäni kiinnosti enemmän se, kuka puolituttu tai työtoveri onkin jokin ties mikä serkku. Siis juttu nurinpäin. 

Hupaisaa lienee, että jokaisen suvusta löytynee joku jolla brassailla, ja siinä unohtuu äkkiä että enpä samat perintötekijän ovat sironneet jo sinne sun tänne. Löytyy keneltä Sibeliusta, keneltä , Yrjö- Sakari Yrjö- Koskista, keneltä Vihtori Kosolaa tai muuta juurevaa talonpoikaisjulttuuria. Körttisuku on luonnollisesti täällä se jokin. Kun tarpeeksi penkoo, niin joku körttikin löytyy. 


Hyvä harrastus, kiinnostava epäilemättä, mutta ei kiitos minulle. 
« Viimeksi muokattu: 02.09.19 - klo:01:08 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Suomalaiset eivät ole aina täällä olleet, eli kai sitä ” verta” löytyy, meitä peräti Romanovin perhettä, joka oli epäilen, oli sukupuolimoraaliltaan tasoa, että väitän serkkuja juoksevan pitkin Suomen Suuriruhtinaskuntaa. 

Aina kun joku hyvin erikoinen tarina tuli vastaan, kuten tuo, rupesi mietityttämään, että vai niin, jaha, onkohan pantu suolaa soppaan nyt suuremmalla lusikalla.


Vaan löytyykö keneltä alkuperäiskansaa taustastaan, poropaimrnia? 


Älä Pappako pahastu, satuin aiheeseen väsymään, kun vastaan lappasi vaikka kuinka ihmeellistä äijää ja ämmää.  Venäjälle ne juuret uppoaisi sikäli kuin jotain jälkeä tahtoisi todella seurata, tai Ukrainaan, oikeammin. Mietin miten vaan ne kaikki toiset isovanhempien isovanhemmat, kun useasti se jännittävin kohoaa tutkijan intressin keulille.

Onhan se kiinnostavaa, onhan se. Siis kun miettii, mistä me tänne noin yleensä olemme tulleet. Kymenlaaksolaisetn esimerkiksi tulivat Baltiasta jotain uskonrähinää pakoon. Siis joks jälkeen Lutherin. .
« Viimeksi muokattu: 02.09.19 - klo:01:27 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15378
Tuo tieto uskonnollisista syistä Kymenlaaksoon paenneista balteista kiinnostaa. En ole ennen kuullutkaan. Olivatko jotain uudelleenkastajia? Mistä löydän lisää tietoa?

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13739
Minulle arvokas aihe. En ole sukututkimukseen vielä niin kiinnostunut, että menisin koulun penkille. Pena kirjoitti etelärannikon tilanteesta, minä kerron Kuusamosta. Moniaita vuosia sitten oli Hesarissa laaja kirjoitus Kuusamon kuudestatoista perheestä, joista nykyinen kaupungin väestö on laventunut. Joukossa oli 14 etelästä tullutta perhettä ja kaksi paikallista lappalaisperhettä, jotka varmaankin olivat poropaimenia. Muistini mukaan olisi sukututkimuksessa päästy esisukulaisteni osalta, isäni puolelta aina 1500-luvulle asti. Vaikeutta on ollut siinä, että samalle sukunimelle ei oltu uskollisia.
Äitini oli eteläpohjalainen.
Mutta se tarina: isäni serkku vieraili Suomessa v 1987 norjalaisen vaimonsa kanssa. Kun meistä muutamat serkut kerroimme, että Kuusamossa on ollut aikoinaan lappalaisiakin asumassa, että niiden verta voi olla suvussa, niin kuulija meni vaillitavuiseksi ja lopuksi totesi "ei kerrota Ethelille", hänen vaimollensa. Ja hän jatkoi perustellen "kun Ethel voi yhdistää lappalaiset intiaaneihin, joita ei meillä vieläkään oikein hyväksytä".

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Tuo tieto uskonnollisista syistä Kymenlaaksoon paenneista balteista kiinnostaa. En ole ennen kuullutkaan. Olivatko jotain uudelleenkastajia? Mistä löydän lisää tietoa?

Eivät tietääkseni. Opetettiin ensi kertaa lukion historiantunnilla, oma maikka oli penkonut. Jossain vaiheessa elämää olisin osannut vastata tarkemmin, nyt tiedän vain, että lähtivät uskonpuhdistuksen ja uskonsotien levottomuuksien tähden, nousivat jokivartta ylös, sehän oli hyvää viljelysmaata.  Sitä tietä siellä olisi joitakin paikannimiä, sukunimeksi muovautuneita, jotka poikkeavat niin jyrkästi itäsuomalaisesta melko pitkistä nimistä, Sani ja Tani esimerkiksi ovat vanhoja. Muuteen niissä olisi tyypillinen - nen- pääte, joka siellä kokonaan puuttuu. Jos se on nimessä, suku on tullut sinne myöhemmin tai muualta.  Nimissäkään sitä ei juuri ole.  Samo8n Kotkan seudun lyhyet eläinten nimet.... Mutta tämä menee mutuiluksi, siis sutela Karhula metsola jne.  En ole näistä yhtään varma. 
Toisaalta, onhan Linnan ” sotamies Sus” juuri karjalainen tyyppinimi.  Sen kuitenkin heti tajuaa, nuo ovat joskus tietty tarkoittaneet muo Tanit sun muut jotakin. 

Hän selitti meidän ja karjalaisten eroja ja ettei olla siltä suunnalta. 

Mutta voi sentään, paljon on unohtunut.  Paras olisi varmasti Kansallisarkisto, ellei joistain gradutöistä löydy.  Nykyään se olisi iisi juttu hakea sanahaulla.
« Viimeksi muokattu: 02.09.19 - klo:08:31 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25819
Talonpoikaisia ollaan oltu miun suvuissa kummankin vanhempani puolella.
Issäin suku on laaja, lähtöisin Pohjois-Karjalasta josta muuttivat multavimmille maille Kannakselle 1600-luvulla. Kirkonkirjoja on alk. vuodesta  1700  tutkittu, ja niistä näkyy että naitu on naapurikylistä kunnes polkupyörällä pääsi toisen pitäjän puolelle.
Äijällä oli kärry-, reki- ja kiesipaja Pietarissa. Mummolla ja äijällä jäi eloon 11 lasta, yksi kuoli pienenä.

Äidin suku on alkujaan Heikkilöitä kunnes talon jaossa toinen veli, pappani otti nimekseen Hämäläinen. Se oli yleinen, sillä mammakin oli tyttönimeltään Hämäläinen.

Leenan mainitsemia kuuluisia ihmisiä löytyy Elli Tompuri ja Kaari Utrio, joista lie miunkii 'taiteilijaluonne' juontanut.  :003:

Kummankin suvun kodit jäivät rajan taakse.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Mutta siis, en ole enää mistään varma, mitä opetettiin ja mitä päättelin itse peräti.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Tämähän itseäni on niin täydellisesti raivostuttanut. Siis taiteilijoiden osoittelu, kun niitä riitti ja riitti ja oli vielä koko Vainion klaani, kun erottivat mihin suuntaan melodia kulkee kai sitten.  Että vapaaksi taiteilijaksi ( kun olet vähän outo kun on siis epilepsia) Katselin ympärilleni ja päätin rttä siitä älkää unta nähkö, menen niin epävapaaksi epätaiteilijaksi kuin ikinä ikinä ikinä. Minusta tulee niiiiiin tavallinen, ettette erota katukivestä.

Mikkä se semmoinen taiteilija on?  Liovuutta edustaa tulen sytyttäminen piisiin niin, ettei koko tikkuaski kulu, se on jokaisen ihmisen perusominaisuus. Sitten joku osaa vaikka piirtää.  Se on eri asia.

Siitä minä sain mittani täyteen. Anteeksi jälleen mutta ne juonteet ovat unennäköä.  Sinä tykkäät niistä ihan itse. Ei se niin kaukaa sinuun hyppää. 


Tuo on toinen asia, tuo laajempi kulma, eli mistä tänne on tultu, nutta taitaa  kukin piipertää sitä omaa perhettään.
« Viimeksi muokattu: 02.09.19 - klo:08:54 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4262
Hupaisaa lienee, että jokaisen suvusta löytynee joku jolla brassailla

Jotkut isänpuoleiset tätini joskus innostuivat sukututkimuksesta, ja kävi ilmi, että isäni äidin äidin isä oli saanut sakkoa kirkonmäellä juopuneena esiintymisestä  :icon_biggrin:. Tästä oli mainita kirkonkirjoissa. Hänen veljensä oli kyllä sitten lähetyssaarnaaja (ja isän äidin äidin kasvatti-isä); ehkä se jonkun synnin sovitti. Veljen poika taas kahvilapianisti (huom. taiteilija), joka kuoli epämääräisissä oloissa. Ja se kasvattitytärkin tuli raskaaksi ennen avioliiton solmimista yhdelle papille (vai teologian ylioppilasko tuo silloin vasta oli). Körttiläisiä en tiedä suvussa olleen, en myöskään äidin puolella. Mutta Urho Kekkosen äidin suku on samalta paikkakunnalta kuin minun äitini ja samoja sukunimiäkin heillä on, joten varmasti on minullakin joku hieno sukulainen!
« Viimeksi muokattu: 02.09.19 - klo:09:03 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4262
Oho moka, enkä muista mistä poistetaan. Minusta se poistomahdollisuus täällä jossakin oli  :017:
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Älä ihmeessä, juttu oli liian loistava poistettavaksi. 

Kiinanlähetyksen alkaja,  Christian Sjöblom oli minun sukujani ja läheltä vielä eli mummo syntyi matkallla, vaimo ei pystynyt elämään siinä ilmastossa joten elivät erillään kunnes puoliso palasi Suomeen. Hän toimi kirkkoherrana jossain ja muuan sunnuntaiaamuna sitten etsitään pastoria, kun on jo soitettu kokoon.  Ei löydy...  hän karkasi piikatytön kanssa Kanadaan. Eli on minulla sitten sielläkin sukua. Kutsuisivatkohan kylään, olen aina halunnut sinne? 

Kuulin kyllä että olisi lähtenyt punaisia pakoon, eli nämä olivat niitä vapUssoturisukulaisia.  Pakotettiin vankileireille opettamaan punikeille mitä Jumala ei siis tahdo. Siellä oli Tahko Pihkalakin,  opettamassa niille luurangoille pesäpalloa, voimistelua ja ruumiinkulttuuria. Mens sana etc. 

Ruokahuolto oli nolla, null.  Mutta tästä syystä Sjöblom on hieman, tuota, kehnosti tunnettu Suomen lähetyshistoriassa. Että kaikkea löytyy ja läheltä vielä.




Oikeasti minä olen Leena, joka ei ymmärtänyt seurata Kristusta ja jonka elämä meni muutenkin vituralleen.


Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15378
Kymenlaakson sukunimiä tuosta Leenan näkökulmasta ajatellen kuulostavat Valjus ja Korjuskin kovin balttilaisilta. Tuntemani sen nimiset henkilöt näyttävätkin.

Mitä omiin juuriini tulee, niitä on Hämeenkyrössä, Porissa, Rääkkylässä ja Sipoossa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4262
Älä ihmeessä, juttu oli liian loistava poistettavaksi. 

Joo en minä itse juttua meinannut poistaa, mutta epähuomiossa monistin sen, ja olisin halunnut tuplakappaleen vähän siistimmin pois. Nyt tyydyin editoimaan tuplaviestin sisällön toisenlaiseksi.

Joskus luin jotain artikkelia näistä isä- ja äitilinjoista, enkä ymmärtänyt siinä jotain periaatteellista olennaista asiaa. En nyt muista miten se tarkkaan meni, mutta jotain että mitä pointtia on jäljittää jotain isän isän isän isän jne. isää, kun onhan niitä muitakin esivanhempia koko liuta. Miksi keskittyä juuri tuohon yhteen?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Kymenlaakson sukunimiä tuosta Leenan näkökulmasta ajatellen kuulostavat Valjus ja Korjuskin kovin balttilaisilta. Tuntemani sen nimiset henkilöt näyttävätkin.

Mitä omiin juuriini tulee, niitä on Hämeenkyrössä, Porissa, Rääkkylässä ja Sipoossa.

Valjus. ja Korjus, kyllä.  Ja oikein paikallisia sukuja, varmaan asuttaneet sitä seutua pitkään.

Mutta siis, tämä!  Mistä me tänne tulimme?  Tämä kansa, sillä on tosi paljon kiinnostavuutta, ihan monesta monesta näkökulmasta, itäinen kulttuuri poikkeaa läntisestä, Suomen muinaisuskonnot ovat aivan muuta kuin skandinaaviset.  Noilla henkilökohtaisilla tarinoilla ehkä yksilölle itselleen, minulle ei oikein ollut.  Sieppasi kai sekin, että entäs se isäni perhe ja suku?  Taatusti vähemmän ketään huomattavia, mutta todellisen kansan elämää ja kärsimystä, köyhyyttä ja aivan muuta, kuin talonpoikaiskulttuurin vaurautta.
Kun meidät peittää multa, kuka enää muistaa mitä me olimme? 

Muistan kun viimeinen Habsburg kuoli, sen ovellrkoputusseremonian. Ensin luetellaan arvonimet.

Emme tunne.


Sitten hyvät teot.

Ei ole tuttu.

Lopulta etunimet, syntinen, kuolevainen ihminen.  Sillä aukesi ovi siunattaviksi haudan lepoon.  Kuka esimerkiksi jotain Arvo Vainiota muistaa, pitääkö edes. Ei hän sitä varten tehnyt sitä musiikkityötä. Oppilaat, ja Kotkan Pojat, ja se riittää.   

Unohtukoon.
« Viimeksi muokattu: 02.09.19 - klo:14:07 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.