Kirjoittaja Aihe: Yli virran, osa 2  (Luettu 399 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19548
Yli virran, osa 2
« : 24.07.19 - klo:11:31 »

https://www.youtube.com/watch?v=XotwtehqFtU

Claes Anderssonin muistolle...
Elämää ymmärtävä, hieno Ihminen

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26023
Vs: Yli virran, osa 2
« Vastaus #1 : 24.07.19 - klo:14:18 »
Eräät ihmiset omaavat sellaista karismaa että häntä tuntemattakin voi vain ihailla.
Claen Anderssonin monialaisuus, lahjakkuus ja humanisuus ovat vaikuttaneet myös minuun.

SITÄ MITÄ KAIPAAMME

Sitä, mitä kaipaamme,
emme menetä koskaan.
Sitä, jota rakastamme,
kaipaamme aina.

-Claes Andersson

https://www.youtube.com/watch?v=d7wln3AUBxo
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19548
Vs: Yli virran, osa 2
« Vastaus #2 : 31.07.19 - klo:22:42 »
Mona-Liisa Nousiaisen muistolle, yllättävä tieto lahjakkaan nuoren ihmisen lähdöstä.
Poikieni ikäluokkaa, miniäni harjoituskaveri joillain nuoruusajan harjoitusleireillä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26023
Vs: Yli virran, osa 2
« Vastaus #3 : 01.09.19 - klo:12:23 »
Jukka Virtanen  1933 - 2019, muistoja on paljon. Kiitos kaikesta !


https://www.youtube.com/watch?v=sZN7gDTzvbA             
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10436
Vs: Yli virran, osa 2
« Vastaus #4 : 17.09.19 - klo:00:10 »
Kuinka sanoa, poissa on lapsuuden leikkitoveri, joka katosi meiltä kaikilta, josta sisko karheasti sanoi, ei sitä kannata kaunistella, joi itsensä hengiltä.  Kaikilta? Ei ihan.  Viimeisinä viikkoinaan sanoi, tuota alkon käyttöä pitäis kai vähentää. Siihen saakka niin sanoivat toiset.

Suremaan jäivät, ketkä oikeastaan. Isänsä on  kauan sitten kuollut, äitinsä dementiakodissa, lapsensa eivät jaksa enää,   samantekevää, kai tää nähtiin kolmekymmentä vuotta sitten, ei tätä jaksa enää  surra.

Ja silti jokin yhteisyys muistaa niin pitkään kuin elämme.  Jäi vaitelias muisto illasta, kynttilälyhdyistä lumiselta pihalta, kurahousuiässä solmittu luja toveruus, kun päivä paistoi ja kumppareitten koroilla vedettiin roudasta vapautuvaa maahan puroja, ja kaikki kimmelsi meille jokaiselle kirkasta huomispäivää. 



Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.