Kirkas päivänpaiste, tuuleton sää ja pikkupakkanen.
Miten kaunista.
Ei voi kuin hiljaa rakastaa elämää, ajatella, tämän minä muistan lapsuudesta. Isän kanssa hiihtämään.
Muistelemme kuinka pitkään jää kantoi, missä käytiin. Muistatko kun, alkaa puhelu aina. Muistatko, kun tulit koulusta ja sanoit, jos lähdetään, nyt pitäis kun viikonloppuna taitaa olla hiihdot hiihdetty, ja me mentiin, ja ruokapöydässä minä väänsin itkua ja sinä sanoit, voi, kyllä kai pitää muuttaa pohjoisemmas.... Älkää olko hulluja, äiti kiihtyi vakavasti.
Muistatko, milloin kukki tuomipuu? Toukokuussa kun koulu päättyi.
Isä, muistatko, vieläkö jaksat elää ja muistella minun kanssani?