Kirjoittaja Aihe: Pitkään mietittyä  (Luettu 2634 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Pitkään mietittyä
« : 06.07.18 - klo:16:59 »
Onko ajatus loukkaava, järjetön tai moderaattorille ei-toivottu?  Hillintää määrässä, itse kullekin oman pään mukaan. Riittäisikö itseilmaisuni, jos kirjoittaisin vain kymmenen viestiä päivässä?

On viestittelijöitä, joilta syntyy paraastaan toistakymmentä tekstiä päivässä ja tämä on heiltä jatkuvaa.  Tietysti esimerkiksi eräs näistä ei koskaan vastaa minulle, hän on sen ilmoittanutkin( "Sinä olet opiskellut, minä olen " k a n s a n n a i n e n " mitä se sitten lieneekään) ja mietinkin, saisinko hänet hetkeksi rauhoittumaan jos itse kirjoittaisin pari päivää joka ikiseen aiheeseen, mutta kun se ei minusta ole ihan ok.  Ei minulla ole edes ajatuksia niin vauhdilla lentämässä tässä.

Tämä värittää foorumin kovasti heidännäköisekseen ja jos nämä vielä ovat antaneet ymmärtää ettei yliopistoon persauksesta työnnetty voi kerta kaikkiaan kulkea nöyränä alatietä -- se on kansannaisille ja lapikas jalaas pitää kulukoo tierekunnahas ---  olenpa alkanut aprikoida olisiko kerrassaan päässyt tapahtumaan että sitkeimmät vain voittivat ja niin en sitten sinne tule enkä kirkkoon mene.  Millaisia opetuslapset semmoinen heidän Mestarinsa??


Kotimaa keskustelee kirkon ah niin keskeisestä sanomasta, "pelastuuko homo vai hetero" osapuilleen ja täällä ei oikein mistään, ellei pikkuleipäresepteistä tai mikä nyt sitä kymmenen satsin elämää nyt lipaisee. Julkinen päiväkirja, niinniin, mutta kun sitäö varten olisi blogit.


Että saahan tänne kirjoittaa ja minua saat sinä   aktivisti minuakin ylenkatsoa sieltä alatien korkeuksista, mutta
miten

olis

jos

yleisesti

vähän

vähemmän

vuorokaudessa?

Lopuista voisi vaikka kirjoittaa kirjan.
« Viimeksi muokattu: 06.07.18 - klo:17:09 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19825
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #1 : 06.07.18 - klo:20:06 »
Jos muutamien aktiivisten kirjoittajien osuus "korostuu liikaa",
se johtunee siitä että toiset on liian passiivisia, ja yleensäkin kirjoittajien vähäisyys,
lukijoita on runsaammin, hyvä niin.
"päiväkirjamaisuus" on osittain varsin rikasta ja vaihtelevaa, jollain meikamannelle
ehkä liiaksi itseäni toistavaa ja latteaa kaavoihin kangistunutta.
Enkä ole joutunut vielä rajoittamisen kohteeksi paitsi omalta taholtani.... :icon_biggrin:

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 630
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #2 : 06.07.18 - klo:20:18 »
Kyllä se siitä.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15300
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #3 : 06.07.18 - klo:20:44 »
Leen kirjoittele vaan taas. Tämä on aika väritöntä porukkaa. :003: :017: :018: :023: :039:

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 630
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #4 : 08.07.18 - klo:22:22 »
Onko ajatus loukkaava, järjetön tai moderaattorille ei-toivottu?  Hillintää määrässä, itse kullekin oman pään mukaan. Riittäisikö itseilmaisuni, jos kirjoittaisin vain kymmenen viestiä päivässä?

On viestittelijöitä, joilta syntyy paraastaan toistakymmentä tekstiä päivässä ja tämä on heiltä jatkuvaa.  Tietysti esimerkiksi eräs näistä ei koskaan vastaa minulle, hän on sen ilmoittanutkin( "Sinä olet opiskellut, minä olen " k a n s a n n a i n e n " mitä se sitten lieneekään) ja mietinkin, saisinko hänet hetkeksi rauhoittumaan jos itse kirjoittaisin pari päivää joka ikiseen aiheeseen, mutta kun se ei minusta ole ihan ok.  Ei minulla ole edes ajatuksia niin vauhdilla lentämässä tässä.

Tämä värittää foorumin kovasti heidännäköisekseen ja jos nämä vielä ovat antaneet ymmärtää ettei yliopistoon persauksesta työnnetty voi kerta kaikkiaan kulkea nöyränä alatietä -- se on kansannaisille ja lapikas jalaas pitää kulukoo tierekunnahas ---  olenpa alkanut aprikoida olisiko kerrassaan päässyt tapahtumaan että sitkeimmät vain voittivat ja niin en sitten sinne tule enkä kirkkoon mene.  Millaisia opetuslapset semmoinen heidän Mestarinsa??


Kotimaa keskustelee kirkon ah niin keskeisestä sanomasta, "pelastuuko homo vai hetero" osapuilleen ja täällä ei oikein mistään, ellei pikkuleipäresepteistä tai mikä nyt sitä kymmenen satsin elämää nyt lipaisee. Julkinen päiväkirja, niinniin, mutta kun sitäö varten olisi blogit.


Että saahan tänne kirjoittaa ja minua saat sinä   aktivisti minuakin ylenkatsoa sieltä alatien korkeuksista, mutta
miten

olis

jos

yleisesti

vähän

vähemmän

vuorokaudessa?

Lopuista voisi vaikka kirjoittaa kirjan.

Pitkään mietittyä, lyhyesti sanottuna kansannaiselle ja kansanmiehelle.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4665
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #5 : 08.07.18 - klo:23:44 »
Hirveääköhän tähän vastata, jos on vähän eri linjoilla? Tölviä en haluaisi.

Sitä voi kai kukin itse miettiä, käyttääkö sanoja liikaa. Mutta kun meillä on Suomessa ainakin niitä vaiennettujakin, joita hävettää uskaltaa mitään, jollei se ole oikeasta aiheesta ja hyvin mietittyä. Ihmisiä, joille tällainen foorumi voi olla ensimmäinen paikka uskaltaa olla olemassa.

Kyllä, uskon siihen että foorumeille ääntä mahtuu. Kaiken ei tarvitse kaikkia kiinnostaa. Pikkuleivistä puhutaan ja musiikkilinkkejä jaetaan ja jopa futisjoukkueita fanitetaan, kun ei niistä saa samanlaisia tällejä kuin uskonasioista tai vaikka politiikasta avautuessaan. Eikä se ole edes yksinomaan huono asia. Voihan arkisen ja käytännöllisen kautta onnistua ylittämään raja-aitoja (muuallakin kuin täällä).

Kuten monella muullakin foorumilla, on täällä se "itse asialle" pyhitetty osasto (tai parikin). Käyttäkööt  ketkä tarvetta tuntevat - ja ketkä uskaltavat. Sitä en lupaisi ettei turpiin tule. Enkä sitäkään, että jotakuta edes kiinnostaa, jos siellä jotain keskustelua avaa.

Jos tästä rupeaisi arkilätinää karsimaan (vaikka sitten henk.koht. itsekurilla), niin veikkaan, että foorumi kuihtuisi pois. Voi se sen toki tehdä muutenkin; foorumit ovat kuoleva viestintämuoto. Suulaimmat löytäisivät kyllä jonkin muun paikan jossa hölöttää, mutta hiljaisemmalle, vain toisinaan keskusteluun osallistuvalle, joka ei uskalla paljon muuta kuin pikkuleipä-aihetta, menetys olisi isompi. Kyllähän ne suulaimmat täälläkin myös kommentoivat vähemmän suulaidet juttua, sillä tavoin rohkaisevat.

En varmasti ja en tosiaankaan ymmärrä sitä, millä tavoin nyt täällä jostakin kärsit (jos tämä edes on oikea sananmuoto). Minua ovat häirinneet (ihan muualla) livekeskustelut, ehkä joku reilun kymmenen hengen porukka, jota yksi "tähti" dominoi. Mutta eihän tämä ole sama tilanne. Toisin kuin siinä livetilanteessa, ei täällä ole pakko kuunnella, ja voi olla monta keskustelua samanaikaisesti meneillään. En minä mitään ylenpalttisen runsaasti täällä jaeltuja musalinkkejä jaksa availla, mutta ei ne suuremmin häiritsekään. Saahan ihmisillä olla sellaistakin kivaa, josta jään ulkopuoliseksi.

Yhtä lailla jos sinä kirjoitat jotain vaikka lukemaasi teologiseen kirjallisuuteen liittyvää pohdintaa, niin kyllä moni varmaan tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi. Minua ne asiat taas kiinnostavat ja siksi olen lukenut mielelläni, mieluummin kuin jotain "Amen!"-onelinereita. Ihmisten ei tarvitse olla samoista kiinnostuneita ja ihmisillä on myös kipukohtansa, sallisin sen heille. Itsekin olen saanut kerran täysin yllätyksenä kuulla ylpeileväni koulutuksellani. (Minulla on omat yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät kipukohtani, jotka liittyvät tietynlaiseen periytyvään pärjäämiseen.)

Jotkut on paljon äänessä. No, ne nyt vain on sellaisia. (Olen kyllä kuullut hyvän saarnan, jossa varoitettiin "se nyt vain on sellainen" -ajattelusta, toisen etukäteen määrittelystä.) En näe miten se olisi iso asia.

No joo, saatan kirjoittaa ihan muusta taas kuin mistä sinä kirjoitat.

Suurin osa maailman porukoista ja ihmisistä ja keskustelunaiheista vaan nyt ei ole kovin kiinnostavia, eikä suurinta osaa kiinnosta minun juttuni. (Myönnän, joillakin on uskomaton kyky kiinnostua toisista, kai sitä voisi pitää armolahjana. Vapautuneet napaansa tuijottamisesta. En ole heitä.) Kai en ymmärrä, kun se, etten ole kiinnostava, ettei minulle vastata, tai että jopa ahdistan, on se normaali ja neutraali tila. Ja saman teen muille, on paraikaa muuan tapaus akuuttina (ei täällä).

Eikä se sitä asiaa miksikään muuta että tässä niinkuin ollaan kristittyjä, kuka uskomassa, kuka etsimässä. Senkin kun voi tehdä niin monella tavoin.  Ei niitä kivojen ihmisten porukoita ole.

Mutta joo, en tiedä. Koskeeko tätäkin avautumista se, että parempi olisi miettiä, sanooko mitään. Kumpi sinulle on parempi, että tulee hutivastauksia, vai hiljaisuus? (Tämä on oikeasti kysymys.) - Ulkona istuin ja kirjoitin, läppäri irti virtapiuhasta, ja sepä sitten yllättäen sammui, ja ajattelin että oliko tämä merkki että olisi parempi olla sanomatta mitään. Mutta elpyi sisällä, vaikka piti ihan virtakytkimestä käynnistää, ja teksti oli tallella. Ei ollut päätynyt bittien taivaaseen (lieneekö osoite se toinen sitten). Mutta lähteköön siis matkaan.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16370
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #6 : 09.07.18 - klo:08:46 »
Olisi varmaan hyvä oppia kohteliaasti ilmaisemaan, että on kiinnostuneena lukenut ja jäänyt pohtimaan. Huitaistu kommentti tai sanattomuus eivät useinkaan kerro sitä, miten jokin on koskettanut. Tämä on nyt huitaistu, mutta yrittää olla vakavasti otettava vastaus.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27251
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #7 : 09.07.18 - klo:09:40 »
Sanattomuus ; pelkoreaktio siitä mitä sitten seuraa jos vastaa. Ei aina.Kaikkeen ei ole tarpeen vastata.

R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #8 : 09.07.18 - klo:09:54 »
Kiitos 1944, ja Öppiäinen:  Jos huolella luit, huomasitko,  että aloin kokea siinä tulvassa itseni hieman vaiennetuksi tai minutkan suorastaan vaiennettiin,  enkä siis viitsinyt kirjoitella enää.  Huomaat varmaan kuinka mänttiä on jos saat nenuusi jostain jota et ollenkaan ymmärrä.  Mitä se semmoinen koulutuksella ylpeily on?  En minä ole huomannut sinussa tuommoista piirrettä ikinä.


Kun kerran mietin paljon, olisin voinut tarkentaa tuota "pikkuleipää".  Kyse ei ole aiheesta - täällä -- vaan yleisen ilmaisun kapeutumisesta, jos koko foorumia hallitsee vain yksi henkilö, esimerkiksi näin.  Silloin voi tietysti sanoa että mitäs kun kukaan toinen ei kirjoita, mutta kun se rajattomuus saattaa olla se kirjoittamattomuuden syy.  Tämäkin on vaikea ilmaista, että kuinka tätä nyt edes onnistuisi loukkaamatta kirjoittamaan.  Joku on kiihkeän kiinnostunut kaikesta, ja sehän on hyvä. Hänen elämänsä on rikasta kun siihen mahtuu kaikki pikkuleivästä' lapsenhoitoon ja Jumalasta siihen kuinka synnistä on päässyt. Siinäkin vain ihailtavaa ellei kadehdittavaa meille syntisäkeille.

Mutta tämmöisen ylen  kukoistavan yksilön on vaarallista julistaa, kenen kanssa hän ei suostu keskustelemaan. Ehkä minä olin juuri se pienestä pitäen lyttyyn lyöty omituisuuksineni, aivovammoineni, sairauksineni, ja niin kävi kuten kävi.  Toivoin harkintaa ja hallintaa, mutta toisaalta asia on niin, etten taida olla täällä kotonani. Siten on parasta sallia kaikkien kukkien kukkia, myös sen rohkeasti leviävän.  Löytyy muuta.



Itse arvelen, että vaiennettu on hyvin hhelppoa lytistää juuri tällaisella foorumilla. Tämä oli vain toivomus, jota ei tarvitse kuin harkita.
« Viimeksi muokattu: 09.07.18 - klo:10:04 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #9 : 09.07.18 - klo:09:56 »
Sanattomuus ; pelkoreaktio siitä mitä sitten seuraa jos vastaa. Ei aina.Kaikkeen ei ole tarpeen vastata.

R-m

No, ei.  Paitsi että jälleen oli tarpeen ottaa kantaa. Huomaatko, mitä tarkoitan? 

Sanattomuus ei automaattisesti ole missään tekemisessä pelkojen kanssa.  Sanattomuus saattaa olla reaktio äärimmäisen dominoivan henkilön kyllästyttävyyteen:  No, olkoon, mitäs minä tuohon...   Jopa pieni hymy suupielessä.  Että kas, kaikki tuli jo sanottua.

Sanattomuus: Minun ei tarvitse puuttua kaikkeen.
Sanattomuus: Odotan, teen välillä tilaa toisille, luen tekstejä toisilta.
« Viimeksi muokattu: 09.07.18 - klo:10:08 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15300
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #10 : 09.07.18 - klo:10:25 »
Väistyminen on ihan oikea konsti, kun ottaa"pattiin" tai joutuisi kolmelle kirjoittamaan samalla kertaa vastinetta. Sellaisenkin olen kokenut. Ja voisi jäädä poiskin, mutta sen näköjään estää addiktoituminen tähän foorumiin.


Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4665
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #11 : 09.07.18 - klo:12:05 »
Jos yksi sanoo sinulle ettei vastaa kirjoituksiisi, niin sehän on eri asia kuin vaientaminen? Mikä siinä on niin tärkeää, että juuri joku tietty yksi vastaisi?

Eikä paljon äänessä oleminen ole hallitsemista, tuo auktoriteettia. Noin yleisesti. Yksilöllinen kokemushan joku auktoriteetti tietysti on.

Kukoistaminen - no, jotkut puhuu paljon, se on heidän tapansa kukkia (tai ilmaista kitumistaan), ja kukkiakin on monenlaisia, jotkut rönsyävät, toiset avautuvat hitaasti.

Livetilanteessa voin ärsyyntyä suulaasta kälättäjästä, koska ääniä mahtuu siihen kerrallaan vain yksi, ja silloin yksi voi silkka puheliaisuuttaan työntää muut syrjään. Kyllä muistan tilanteita, joissa yksi puhelias paistattelee muiden suosion auringossa, ja kuinka kiukutti. Minäkin kun olisin halunnut suosiota ja huomiota. Täällä on minusta kuitenkin aika toisin, monelle jutulle on tilaa. Kuin olisi paljon huoneita, joihin voi vetäytyä keskustelemaan mihin mistäkin aiheesta, ilman että viereisestä kuuluu häiritsevää meteliä (mitä nyt musanrenkutus leviää läpi rakenteiden joskus  :003:). Mutta ehkä kaikki eivät sitten koe näitä tilanteita samoin, näin (ääneenlausumattomilta) säännöiltään erilaisina?

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4665
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #12 : 09.07.18 - klo:12:31 »
Mietin vielä tuota hallitsevuus-kokemusta, jotenkin nyt siihen (sanaan) jymähdin.

Joillakin foorumeilla on esim. tämä vai tämä -tyyliset ketjut kielletty. Katsotaan että niitä käytetään vain viestimäärän kasvattamiseen, ja kai joillakin sitten on tavoitteena kasvattaa viestimäärää, kuin kerätä jossakin pelissä pisteitä. Mietin miten sentapaisiin ketjuihin aktiivinen osallistumisen voi kokea hallitsevuutena?

Ainakaan niihin osallistumalla ei saa auktoriteettia, voidaan pikemmin naureskellä hölöttäjälle, joka on kaikessa suuna päänä.

Mutta meneekö se jotenkin niin, että hallitseva = se jolla on valtaa = jolla on valtaa kieltää minulta jotain mitä haluan, ottaa se pois?

Onko se se sama paha mieli joka on koulun pihalla välitunnilla, tuolla on nuo kaverukset jotka haluaa pelata tuollaista peliä keskenään, miksei minulla ole samoin? Vaikka niitä kiellettäisiin potkimasta pakkoa seinää vasten niin tulisivatko ne sittenkään shakkikerhoon kanssani? Olisiko niistä edes kunnon vastusta?

Kun puhun itsestäni niin koetan siis jonkun oman kokemukseni kautta ymmärtää, tai etsiä sitä omaa kokemusta joka olisi lähellä. Voi mennä ihan metsään, sen myönnän.

Yliopiston englannin kurssilla meillä oli opettaja, jolta kaikki halusimme huomiota, kun hän oli aidosti kiinnostunut jutuistamme eikä vain englannin opettajan ominaisuudessa (oli Yhdysvaltain kansalainen ja tullut Suomeen tutustumaan esivanhempiensa maahan ja halusi kuulla kaiken; tunnit meni niin päin että opetimme hänelle suomea ja Suomea). No siellä oli yksi päivänsäde joka erityisesti paistatteli opettajamme suosiossa, ja että minua pänni kun jostakin keksimästäni jutusta (oliko nimen Gandhi oikeinkirjoitus?) myöhemmin opettajamme tälle kundille antoi ansion.

Mutta siinä oli siis aurinko joka valaisee, ja sitten se auringon erityisesti valaisema kivi, ja me muut jotka kyllä saatiin valoa myös mutta oltiin kuitenkin enemmän varjossa. Jos nyt täällä on joku hallitsevan suulas, niin onko hän se aurinko jonka suosiota kaikki tavoittelevat (millä ihmeen lihaksilla?), vai onko hän se erityisvalaistu kivi? Jos, niin kuka tai mikä on aurinko?

Eli en osaa nähdä täällä hallitsevuutta, sitä että joku olisi erityisen tärkeä. Tämä on eri asia kuin se että väittäisin että sitä ei ole, koska hallinta on asia jonka kokee itsensä kautta. (Mikä taas on eri asia kuin että väittäisin että se on vain päässäsi, koska kaikki sosiaaliset todellisuudet ovat päänsisäisiä, ja ne pitää kanssakäymisessä pyrkiä ottamaan huomioon.) - Moderaattoreilla on tietysti oma valtansa, se on toinen asia.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #13 : 15.07.18 - klo:09:54 »
Öppiäinen, kerrot ihan kiinnostavista kokemuksista, joskaan en kaikessa kyennyt seuraamaan.

Minulla ei edelleenkään ollut muoita syitä kysymykselleni kuin yksi jonka jo mainitsin. Yhden kirjoittajan voimakkaasti dominoidessa foorumia se kapeutuu.

Joku valitti muuten minusta tarkalleen samaa, mutta et ainakaan kirjoitellut tänne vielä koska siitä on aikaa.  Olin pahastunut ja puolustauduin: Täytyy tänne mahtua, on eri juttu jos kyseessä on livekeskustelu. Että jos minä en kirjoita niin kuka sitten.  Foorumi hyytyy kokonaan ilman aktiivista väkeä. Nyt ymmärrän sitä kyllästynyttä kuka lie ollutkaan, joka kysyi onko Leenan tarpeellista ottaa kantaa aivan jokaiseen asiaan. 

Nyt ymmärrän sitä kyllästynyttä.  Ei hän varmaan halunnut poistaa minua maan kamaralta eikä tästä formaatista vaan väsyi tekstin yksipuolisuuteen. Olethan sinä itsekin todennut että joskin itse luet niitä teologisia pohdintoja niin taatusti jokainen ei niistä pidä. Kuvittele olevasi se ties kuinka moni muu, joka ei pidä, aukaisee foorumin, olisko uutta --- no ei taaskaan,  LeenaLeenaLeena siitä tästä sitä tätä. 

Siksi ajattelin että ehkä voi kysyä.  Tämän olisi voinut kirjoittaa avaukseksi koska väki on vaihtunut osittain. Ja totta: Ainakaan minulla ei riitä kovin inspiroivaa asiaa monesta teemasta vaikka itse olin tietysti iiiihan eri mieltä. 

Ja kymmenenkin viestiä tänne mahtuu, jos jäisi alle kolmenkymmenen olisi  jo aika hyvin -- paitsi tietysti vilkasta keskustelua. Nuoriso - ainakin meidän - harrastaa kyllä foorumeja, mutta koska tämmöinen pohja on maksullinen, ne toteutuvat hieman toisin, suljettuina ryhminä joiden pohjana käytetään instagramia kai nykyään tavallisimmin. Tosin otos on vähäinen: Meidän neljä kavereineen ja ystävien jälkikasvu.

.......................

1944, poissaolosta sanot naulan kantaan.  Kannattaa pitää välillä taukoa. 

Sanoinko että minut on sysätty pois?  Toivottavasti siellä ei lue niin.  Kun perusteluna oli se, että olen tiettävästi opiskellut yliopistossa, niin sillehän minä en enää mahda mitään.  Sen teologian lukemisen vielä sai toimeen körttipappi.  Juttu oli se varmaan useasti mainittu hauska hyvää päivää-kirvesvartta: Mitä kirkko opettaa siitä tai tästä asiasta? -Minä olen sellainen alatien körtti. Sillojn han marssin matkoihini todella nolona. Eli mikä alatie ja mikä körtti, vai olikohan se vain että älä nyt häiritse, on tärkeämpää tekemistä kuten varmasti oli.   Jos kirjoittaja joka on aktiivinen joka asiassa noin ilmoittaa, sille ei voinut täällä päässä mitään. Ajattelin että otan sitten itse selvää siitä, mitä kirkon virkaan vihityiltä pitäisi voida kysyä.


Ei sitä enää voi peruuttaa. 

Mitä kateuteen tulee, kannattaa perehtyä Melanie Kleinin kirjaseen "Kateus ja kiitollisuus" - hän kuvaa kateutta paremmin kuin itse osaisin.  Ihminen joko on kateuteen erittäin taipuvainen tai sitten sen vaiheen ylittänyt ja ohittanut. Joku kadehtii herkästri kaikkia, joku ei oikeastaan ketään. Voin vakuuttaa, että oma motiivini pyytää pikkuisen sordiinoa ei ollut kateus, mutta jonkinlainen arkuus kyllä joka ei varmaan teksteistä näy. On hienoa, jos olet täällä helposti ja koet täällä kirjoittelun helpoksi.  Minun nyt vain on toisin.  Eikö ole kiintoisaa kuinka erilaisia me ihmiset lopulta olemme? 


Tällä kertaa minulla olisi ollut kysyttävää ja ajatuksia herännäisyydestä juuri täällä kysyttäväksi, sillä tänne kirjoittelee moni ei-körttikotiin syntynyt, mutta eihän minun ole tarpeen saada täällä kysellä.  Eli kjun ketjun aloitin, jospa sen omalta osaltani lopetan.  Anteeksi jos se loukkasi, hyvää ja lämmintä kesän jatkoa kaikille.
« Viimeksi muokattu: 15.07.18 - klo:10:05 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Pitkään mietittyä
« Vastaus #14 : 15.07.18 - klo:10:17 »
Rivi 14 on tässä viime virityksessä käsittämätön, sillä tekstiä muokatessa sinne osui lause, joka kuuluu muualle eli jos sitä ei ymmärrä niin en enää edes itse muista mihin se kuuluikaan. 
Nauttikaa kuppi kahvia sillä kohdalla.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.