Pienin askelin kohti kesäkautta. Vielä ei ole pihakalusto paikallaan, annetaan ensin nurmikon vihertyä, mutta aikeissa sekin jo on.
Tänään kävin rautakaupasta rottinkiseen kattokiikkuun jonka paikka on ulkoterasilla ostamassa uuden köyden. Viime syksynä vanha, ehkä ikivanha, Porkkolan hevosvaljaiden paksu sisalköysi kakesi, hierryttyään yli 35 vuotta kiinnityspalkissa. Lotta siinä oikein säikähti kun kiikku putosi, niin nyt kyllä kestää sen ajan kun tässä majaillaan.
Samalla valitsin miellyttävät työkäsineet pihahommiin ja grillivartaat sunnuntaisiin grilliruokiin. Nämä on kivan littanat, niin ei grillattava rupea pyörimään kuten vaikkapa kesäkurpitsa tahtoo tehdä.