Kirjoittaja Aihe: Pohdintoja 2  (Luettu 10065 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #45 : 12.07.19 - klo:14:18 »


Itselleni on kummajainen tämä naispappi-kielteisyys. En tunne SLEYn toimintaa. Noudatteleeko se vanhoillislestadiolaisuutta ?

Kelailin hieman sillä asuin kolme vuotta lestadiolaisessa ylioppilaskodissa ilman mitään taustaa, en vain saanut opiskelijakämppää. Kävin lapsenvahtina uudella nuorisopapilla, ja hän oli asunut siellä. Hän lopulta sai minulle asunnon sieltä, kun tuli peruutuksia.   Siten lestadiolaisuuden historia tuli opiskelematta tutuksi, kun kaverit siellä kertoi.

SLEY ja lestadiolaisuuden kaikki haarat ovat toisilleen erittäin vieraita ja olleet aina.  Tunsin teologin joka ns loikkasi evankelisuudesta lestadiolaisuuteen koska piti v.m. teologisesti pätevämpänä, mutta älä kysy miten.  Hän on jo vainaa, toisekseen ja näistä siis aikaa.  Sen jälkeen lestadiolaisuus ennätti hajaantua jälleen yhden kerran, ja siitä lohkesi ns pappiseriseura. Näillä oli jotenkin järjellinen seurakuntaoppi. Mutta kun puhutaan loikkaamisesta niin railo on syvä.  Vaikka Etelä- Pohjanmaalla vaikuttivat molemmat niin tiukasti erikseen.  Kyseessä oli 1950-1960 luku.

SLEY edusti joskus opiskeluaikanani 1970–luvulla toisaalta  hyvin avaramielistä, mutta suuresti  luterilaisuuden puhdasoppisuutta painottavaa liikettä. Käytiin sitä sen verran naapurissa. Lisäksi nurkan takana oli Konvikti, teologien opiskelija- asuntola ja tuli muutenkin vietetttyä vapaa-aika teologien seurassa. Silloin oleellisia olivat Lutherin kirjat siis, ja tietty kaikki reformaatioteologia Augsburgin tunnustuksesta alkaen. Niitä tutkittiin.

Se tyyli jolla nyt mennään,  hajotti evankelisen liikkeen Juhana Pohjolan tullessa johtoon,  mutta eihän johtoon tulla ellei miestä kannateta. Jokin siinä liikkeessä muuttui.  Vielä kesällä 2000 naispappeus ei ollut mikään kysymys esim evankeliumijuhlilla. Olin siellä talkoolaisena kun sen alueen tk- lääkäri oli  tuttu ihminen,  eikä. tahtonut saada sitä terveyspuolen päivystystä miehitettyä, mutta kuuntelin samalla niitä juttuja.  Ei siis mitään, mitä niillä on nyt.

Tai meni muistaakseni niin, että ensin oltiin vielä koossa, mutta mitä kireämmäksi alkuperäinen SLEY Juhana Pohjolan aikaan muotoutui, mitä enemmän alkoi painottaa juuri naispappeuden vastustusta ja ihmiskuvaa johon ei mahdu esimerkiksi homot, sitä varmemmin lähdettiin kohti hajoamista.  Nyt jokseenkin alkuperäinen evankelinen liike etsii juuriaan ja yrittää jotenkin toipua. Evankelisuus oli alkujaan suuresti pappispitoinen herätysliike, ja jäi vaikuttamaan eteläsuomalaisiin, satakuntalaisiin pappisperheisiin.  Sen maantieteellinen sijainti siis jäi hieman körttiläisyyden eteläpuolelle. 

Se oli siinä teologipitoisuudessaan myös akateemisempi ja herkästi ehkä hieman vieras. Omasta suvusta sieltä lähdettiin hannulalaisuuteen ja herännäisyyteen.

Sitten taas, no, ainakin avioliitossa oppi kaiken sen mitä kumppani opiskeli,   kun elämä oli pelkkää tenttimistä ja toiselta kuulustelua ja teologeja kylässä.  Menin pari kertaa nukkumaan ennen kuin vieraat lähti. Kun keskustelu vaalui yli kello kahden, oli pakko eikä ne edes huomanneet.


Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #46 : 12.07.19 - klo:14:48 »
Ajatelmaa alustukseksi uusille pohdinnoille.  :eusa_angel:

On olemassa huonoa ja hyvää oppimista. Huono oppiminen kulkee kehityksen jäljessä. Hyvä oppiminen kulkee kehityksen edellä, raivaten tietä uusille kehitystasoille. Huono oppiminen on ennalta annetun, valmiin kulttuurin siirtämistä vastaanottajien päihin. Hyvä oppiminen tuottaa aina jotakin ennalta arvaamatonta, jotakin, mitä ei vielä ollut valmiina olemassa.

— Professori Yrjö Engeström

Kiitos Mallalle!

Vaikka kuinka mietin, en voi nähdä huonoa niin pitkään, kun kyseessä on oppiminen. Enintään pysähtyneisyyttä. Tämä tuo mieleen vanhan heiton siitä, kuinka toista on jos filosofian professori sanoo ettei tiedä mitään, kuin jos ensimmäisen vuoden ensimmäiseen tenttiinsä menevä opiskelija sanoo niin. 

...............

Ehkä ensin on tyydyttävä siihen, että otan selvää siitä mitä toiset ovat oppineet. Jos se edellyttää vanhojen juttujen ulkolukua, sitten se edellyttää.

”Oppineeksi voi sanoa itseään henkilö, joka on oppinut kaiken ja unohtanut kaiken”

”. Ei niin, että hän voisi opettaa ketään vain oppineisuuteensa viitaten, vaan siihen, että on kerrannut ja valmistanut opittavan omia oppilaitaan varten”

Psykoanalyytikot sanoivat jotenkin niin, että hyvää tulosta edustaa oppineisuus joka kerran on tiennyt, kuka sanoi ja mistä ja mitä, mutta on myöhemmin miettinyt lukemaansa niin paljon, ettei enää muista kuka se alkuperäinen puhuja oli ja mitä tästä sanoi. Syynä on myös se, että toiset tutkijat ovat samasta asiasta sanoneet melkein samoin, ihan toisin tai puhuneet aivan muuta...  . 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10157
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #47 : 12.07.19 - klo:15:03 »
Ei kun sellaista mietin, että aika kilpailuyhteiskunnassa me eletään?

Kaikessa, kuten körttifoorumilla, paitsi körttibaarissa, niin yritetään kirjoittaa fiksusti ja fiksummin kuin muut tai ainakin sinnepäin.
Itse olen tehnyt niin useasti.
Yrittänyt vastata fiksuimmilleni viisaammin kun he ovat kirjoittaneet.

Ihan syvältä den der.

KKenelle munkaan tarvitsee täällä päteä tai yrittää olla enempi kuin olen.
No ehkä muualla, mutta körttibaariin olen kyllä lukenut latinaa ihan sisämmen palosta.

Äh ajatus hukkuin, varmaan johonkin ajatuksiin körttibaariin happuhour reihin?

Mut, niinku toi ajatus, äh sekin meni, mutta ollaanko me kilpailuyhteiskunnansävelissä vapaa aikoinakin?

Itte kun kerran olin vapaa ajalla kalassa, et huono omatunto, kun täällä vaan kalassa töissä se ja se ja ne ja ne ongelmat.

Onko kellään samoja tuntemuksia?

Sågan någet?

Nykyään kun täällä käyn, yritän kirjoittaa mahdollisimman viisaasti. Se on kai totta. En ole tullut ajatelleeksi että sen tarkoitus olisi kenenkään peittoaminen, vaan kun aikaa tälle on vähän niin tänne seuratupapuolelle kirjoitan mahdollisimman asiaa, yritän kelailla kuinka se taas menikään ja jos löydän kirjaa tai muistiinpanoja, tarkastan siitä.

Ajattelen niinpäin, että uhraan vähän aikaa ja vaivaa toisten hyödyksi.  Voisiko sen nähdä näin?  Jos en vaadi toisilta samaa?

Tai hyvä kysymys: Onko se liian epäkörttiä, eihän seurapuheita valmisteta?

Toinen kysymys:  Olisiko siitä tavasta luovuttava hyvin perusteinjuuri tällä saitilla, sehän ei vastaa seuratupaperinnettä? Mielestäni 5-veisaaja osuu usein oikeaan ja saattaa osua nytkin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25622
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #48 : 12.08.19 - klo:14:20 »
Yritän pohdiskella mitenvietän tätä vanhuuttani.
Äsken sain neuvon, Isältäkö?, keskittyä Isämeidän rukouksen sisältöön.

Isä meidän joka olet taivaassa...
Käännänkö päivittäin ajatuksey Isään ja hänen Poikaansa ?

Pyhitetty olkoon sinun nimesi..

Kiitänkö ja ylistänkö häntä päivittäin, muulloinkin kuin messuissa ?

Tulkoon sinun valtakuntasi,
tapahtukoon sinun tahtosi...

Pohdinko taivasten valtakunnan olemusta, 'alennunko' Isän tahtoa seuraamaan,vai oma tahtoko on ensimmäisenä tapahtumassa ?

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme..

Pidän ruoan valmistamisesta ja sen nauttimisesta. En juuri muista mitä on nälkä.
Ovatko valintani eettisiä ja kestävää kehitystä parantavia ?

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkonet...

Ajoittain synnintunto on kova ja anteeksipyytäminen vaikeaa, mutta oikea anteeksianto on vapautta ja rauhaa...

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta...

Voi, voi kuinka usein sorrun pieniin kiusauksiin: herkutteluun, ikäviin ajatuksiin, sala-ivaankin. Armahda minua !

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ymmärrykseni on vajavaista näissä valtakunta-asioissa. Minun kunniani ei ole häävi.
Kunnia kuuluu kaikesta Luojalle,nyt ja aina.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #49 : 12.08.19 - klo:23:35 »
Hieno tapa rukoilla, Riitta!
Tuosta rukouksesta löytyy aina uutta, kun vaivautuu kaivamaan.