Kirjoittaja Aihe: Turhat sanat  (Luettu 9824 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #15 : 28.01.18 - klo:10:20 »
Sanoista vielä.

Sanoista voi tunnistaa ylimielisyyden, välinpitämättömyyden, ynseyden, ylpeyden, riidanhalun, halveksunnan.
Sanoilla voi satuuttaa ja lujaa.
Sanoilla voi kävellä yli tai sanoilla pyydetään myös anteeksi ja annetaan anteeksi.

Sanoilla voi kiittää tai osoittaa kiittämättömyyttä.

Jos sanat ovat ristiriidassa nonverbaalisen, muun viestinnän kanssa (esim. ilmeet, eleet, kehonkieli jne...) on sanoilla silloin vain vähän arvoa koska toiset ihmiset lukevat sitä sanatonta ihmisen eleitä, ilmeitä, kehonkieltä enemmän.

Jos sanat taas ovat yks yhteen nonverbaalisen viestinnän kanssa, menee sanat paremmin perille.

Sanoilla voi syyttää ja häpäistä toista, tiedostaen tai alitajuisella tasolla.

Sanoilla on mukanaan tavallaan voima, ne korjaavat tai rikkovat.

Sanoilla voi haastaa toista ihmistä.

Sananlaskuissa on näin:

Sananlaskut:
15:23   Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!

25:11   Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.

Sana on kuin miekka, joka tunkeutuu ihmisen läpi.

Ihmiset arvot tulevat useimmiten esiin puheessa, kirjoittaessa, sanoissa.

Ja näinkin:

Hebrealaiskirje:
13:15   Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät

Jumala loi kaiken sanan kautta, sanallaan.

Suulla voi kiittää ja kirota.
Siunata ja toisaalta toivoa pahaa.

Kieli voi tuhota tai auttaa.

Uusi aamupäivä toi lisää ajatuksia, jotka nivoin tähän nyt tälläiseksi muodostelmaksi.
Osin siinä on samaa kuin elisissä pohdinnoissani.

Luukkaan evankeliumi:
6:28   siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.

Roomalaiskirje:
12:14   Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.

1.Pietarin kirje:
3:9   Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

Puhe voi olla myös kaksimielistä, kaksinaismoralistista.

Ja myös monivivahteikasta ja värikästä, josta Riitta taisi mainita, se on silloin sellaista, että lukija (kuulija) pääsee ikään kuin matkalle, näkee silmissään ja eläytyen siihen mitä kerrotaan.
Se on hyvä asia.

Turhat sanat voivat turhentaa toisen ihmisen.

Sitten on rohkeita sanoja, haparoivia sanoja, päällepäsmärin  sanoja, valtataistelua sanojen tasolla.
Kontrollinhalua.

Myös mustasukkaisuus esiintyy sanoina, se on vähän kuin kateuden, kieroutuneen omistushalun ja kontrolloinnin coctail, todella ahdistavaa, jos joutuu olemaan luulottelevan ihmisen taholta mustasukkaisuuden kohteena.
Se varmasti erottaa helpommin kuin yhdistää ja lisää yhteyden tuntua.

Kiroamisella tuolla edellä meinaan, että se on siis eri asia kuin se että joskus tipahtelee tiukoissa paikoissa "sopimaton sana"...se on paljon syvempää ja pahantahtoista, kostonhaluista jne.

Ja siunaaminenkin on syvempää kuin pelkkä sana, se on toivomista ja rukoilemista toisen puolesta, toiselle kaikkein parasta, parhainta pyytäen, toivoen.

Sanat voivat loukata sydänjuuria myöten tai toisaalta ne voivat olla kuin rakennusvärkkejä toiselle ihmiselle ojennettuina, ajallaan ja tavallaan, tavalla ja toisella.

No joo.

Hyvää sunnuntaipäivää.


Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #16 : 28.01.18 - klo:10:52 »
Lisää sana-analyysiä.

Sanoista näkee kunnioituksen niin Jumalaa, lähimmäisiä kuin itseäänkin kohtaan.
Ehkä niistä voi hiukan punnita itsetuntemusta.

Sana sanoo:

Luukkaan evankeliumi:
10:27   Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsiniinkuin itseäsi."

Ehkä jos ei oikein itsestään yhtään välitä, niin on vaikeaa välittää muistakaan.
Toki voi olla vääränlaistakin itserakkautta, sitä en nyt tarkoita.

Sanoilla voi osoittaa halveksuntaa niin Jumalaa, itseään kuin muita ihmisiä kohtaan.
Josko ihan suoraan tai piilotetummin.

Jopa itseinho voi paistaa läpi.
Tai toisen ihmisen inhoaminen.
Jumalaakin voi inhota.

Sanoilla liisteröidään ja liimataan asioita, nivotaan yhteen ja kursitaan.
Tai leikataan nauhaksi kuin matonkuteita ja keritään vaan kerälle.
Metaforisesti ilmaistuna.

Sanoilla pärmötetään auki lukkiutuneita ja luutuneita ihmissuhteita ja tilanteita.

Tai sanoilla pisteään kaikki pirstaleiksi kuin tyyliin elefantti posliinikaupassa, eli kaiken mitä sanoo niin sillä hajoittaa vaan kaiken.

Sanoilla luodaan myös uutta.
Jumala on Luoja.
Hän on varmaan tarkoittanut että ihmiselläkin olisi luovia kykyjä.
Monenlaisia ja monissa eri tilanteissa.
Kykyä käyttäytyäkin tarkoituksen mukaisella tavalla uudessa ja jopa ihan yllättävässä tilanteessa.
Luodessaan ihminen voi kokea iloa ja oivallusta ja päämäärän saavuttamista.
Onnistumista.

Epätoivoisuuden voi nähdä sanoissa, se on raskasta kantajalleen kuin myös läheisille.
Epäuskossa saa pyytää, että Herra, auta minua epäuskossani, auta uskomaan.

Sanoilla voi avautua tai lukkiutua sanattomaksi.
Sanoilla voi availla tunnelukkoja.
Sanoista voi tuntea ja nähdä ihmisen tunneälyn siinä ja niissä asioissa joissa hän puhuu.
Tai kirjoittaa.

Tunneälykin taitaa koostua paljon opitusta ja koetusta elämässä.
Se voi olla omantunnon sanelemaa tai omatuntokin voi olla yliherkkä, aliherkkä ja toisessa laidassa taas narsistinen, sosiopaattinen, vanhaa termiä käyttäen psykopaattinen jolloin omatunto on paatunut niin, ettei sieltä mitään viestiä tule koskaan vaikka kuinka paljon pahaa olisi tehnyt ja sanonut.

Ehkä ns terve omatunto on Jumalalta saatu.
Ja sekin voi olla enemmän joko tahtopuolella ihmistä kuin ns tunnepuolella.
Tunnepuoli voi joskus viedä harhaan, mutta tahto jos on kiinnitettynä Vapahtajan ruodissa niin silloin kai ollaan kalliopohjalla.

Yliherkkä tai neuroottinen omatunto vaikeuttaa ihmisen elämää.
Silloin kokee syyllisyyttä sellaisestakin mitä ei itse ole tehnyt tai sanonut.
Se syyttää kaiken aikaa ja koskaan ei ole lepoa ja rauhaa.
Se koko ajan vaan pauhaa.
Se vie suorittamaan uskoa.
Kun taas itse näen, että lepo Kristuksessa antaa armon avaimet käteen ja silloin saa toimia Kristuksen levosta käsin.

Mutta Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna, iankaikkisesti ja hän jokaisen ihmisen tuntee ja punnitsee ja näkee.

Jumalan Sana....siinäkin esiintyy sana sanana.
Logos.

No....nyt siirryn takavasemmalle.

Innovatiivista sanailua, pohdiskelua ja asioiden oivaltamista niin minulle itselleni toivoen kuin kanssamatkaajilleni.

Ja Taivaan Isän pudottelemia sanoja, toimen ja totuuden sanoja, armon  sanoja.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #17 : 28.01.18 - klo:11:13 »
Sanat voivat olla myös kuin taidetta.
Pikku Mies on käynyt ihan pienestä saakka sanataidekursseilla äitinsä kanssa.
Siellä loruteltu monia vanhoja tuntemiani kuin uudempia loruja ja sanaleikkejä ja askarreltu joka kerta sanataidekortti, siinä myös jokin kuva ja sitten ne on laminoitu ja kotona on kori jossa ne monet kortit ovat ja niillä on voitu leikkiä sanoilla jotka ovat tuottaneet iloa niin pojalle kuin mummollekin, varmaan myös vanhemmille.
Ne ovat olleet mieluisia.
Nyt ovat pikkuautot aarteita joita jemmailee eri paikkoihin.
Viime käynnilläni kysyin missä sinun valkoinen bemarisi on johon syttyy valot ja tulee ääni kun avaa ovet niin poika meni ja tempaisi sohvatyynyn pois paikaltaan ja siellä oli useamman pikkuauton kätkö.
Ja kylpyankat laittaa aina riviin samalla tavalla, eli kaikkien nokat näyttävät samaan suuntaan.
Nauroin sitä tyttärelleni ... samanlainenhan hänkin oli lapsena, melko tarkka ja tarkkaavainen.

Ja pikku neiti taas nauttii tanssistudiolla käynneistään mm, siellä musiikissa sanoja, aika vapaamuostoista kun kyse vielä alle 3 vuotiaasta, saa vapaasti improvisoidakin ja osin äidin, isän, kummin, mummon tai muun läheisen aikuisen kanssa tanssia ja kuin leikkiä sanoilla sekin on.

Myös muskarit ovat  olleet molemmilla pienille mieluisia ja pikku poika on ollut vauvauinnissa ja sekin jännä miten jo pienenä sukeltelee.
No lapsivedessähän lapsi on, kai se refleksi sukeltamiseen on luonnollinen.

Nyt taas tuli off topicia paljon, sanataidekurssista se alkoi.

Omille lapsilleni luin paljon kun he olivat pieniä.
Itsekin luin lapsena opittuani lukemaan lähes kaiken mitä käsiini sain ja haalin.
Kirjastoauto oli "kova sana" kun kulki kylällä jo aika pian kun olin oppinut lukemaan.

Sanoilla voi myös rakastaa omaa porukkaa ja jos heille toivoo kaikkein parasta niin samaa voisi kai yrittää toivoa kaikille muille.
Joskaan se ei ole aina niin helppoa, mutta oppivani soisin.

Kirjoittaminen vaatii sanoja.
Mutta nyt olen kyllä pulputtanut aivan satasella, niin sanotusti.

Riitta aloitti ketjun, joka aukaisi minun ajatusmaailmaa miettimään sanaoja ja niiden käyttöä yleisesti.

Omantunnon osuus tulee jos tulee sitten myöhemmin.
Joku on sanonut, että opettaja puhuu järjelle ja "profeetta" omalletunnolle.
Opettaja on loogisempi, "profeetta" (Jumalan siihen tehtävään kutsuma) puhuu sanoja jotka herättävät omantunnon ja synnintunnon.
Ja Jeesus on Vapahtaja joka vapahtaa ja vapauttaa ihmisen omantunnon ja syyllisyyden kahleista ja siteistä.

Tämmötis, tommottis.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25627
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #18 : 28.01.18 - klo:12:16 »
Malla !  Mikä sanojen paljous, ja viisaus !

Olkoon Eero Huovinen opettaja tahi profeetta, se hyvä tuosta aloituksen Matt 12: 33-37 kohdasta siunaantui, että malla jakoi tietämystään meille jotka itseksemme kipuilemme sanojemme tähden.

Tänään kirkossa kuiskasin Kaija-papille samasta asiasta ja sovimme, että vaidamme ajatuksia meilaillen. Minä kirjoitin pienesti mikä on minulla ' työn alla'. Ei ole ahdistusta, mutta ei ' vara venettä kaada'. Jospa osaisin ohjautua hyviin sanoihin, pelkästään.

Mitlä ovat ne sanamme joita Kristus ei anna anteeksi ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Bengt Sandberg

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 526
  • Vieras.
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #19 : 28.01.18 - klo:12:38 »
Saako sanoa - Mitä saa sanoa?

http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=2936.0

ps. viestiketjusta vastauksia löytyy.
« Viimeksi muokattu: 28.01.18 - klo:12:49 kirjoittanut Bengt Sandberg »

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #20 : 28.01.18 - klo:14:25 »
                                                          :039:


Anna ajatustesi olla viattomia ja oikeudenmukaisia ja jos puhut, puhu niin kuin ajattelet.

-Benjamin Franklin


                                                        :kahvi:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #21 : 28.01.18 - klo:16:49 »
Reissusta uupuneena en ole vielä saanut tätä uutta ketjua kunnolla luettua.
Puhumattakaan että itse osaisin mitään nyt kirjoittaa, vaikka halua kyllä olisi.

Otsikko näihin kaikkiin kirjoituksiin nähden on kyllä väärä.
Näyttää siltä että juuri tässä tässä ketjussa on kaikki tärkeimmät sanat ja Sanat...
Elämän sisältöä...arkipäivän rutiinit, eikö me niissä juuri eletä ja riemuita.
Itse olen saanut kyllä sellaisen rautaisannoksen, että siitä olisi hyvä jotain jakaa....kun..jos...
kunhan jahka...

 :109: :eusa_angel: :039:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #22 : 28.01.18 - klo:17:46 »
Sain luettua...
Kiitos Malla näistä kaikista pitkistä ja perusteellisista öpohdiskeluistasi täällä!   :039:
Jotain ehkä ymmärrän...

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #23 : 28.01.18 - klo:17:49 »
 :039:

No eipä mitään.
Joskus on sanoja enemmän, joskus vähemmän.
Joskus innostuu kirjoittamaan jostain aiheesta enemmän, joskus vähemmän.
Mulla on ollut ns vapaa viikonloppu eli hyvin aikaa.
Huomenna ja tiistaina tuskin juuri ehdin koneella olemaankaan, joten täytyihän sitä vähän jo varastoon kirjoittaa.  :003:

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #24 : 28.01.18 - klo:17:51 »
Ja kiitos kuuluu oikeastaan Eero Huoviselle ja Riittalle.
He vain inspiroivat mua ajattelemaan.
Nämä voivat olla särmikkäitä ja hiomattomia ajatuksia.
Mutta kirjasin ylös sitä mukaa kuin ajatus lensi.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #25 : 28.01.18 - klo:17:51 »
Kiva juttu että kirjoitit...niissä kyllä pohdittavaa riittää!   :eusa_angel: :eusa_pray: :039:

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #26 : 28.01.18 - klo:17:53 »
Parasta kai niin olisikin kirjoittaa...vapaasti...sitä mukaa kun sanoja saa, annetaan...
Itselläni rima ja itsekritiikki aika voimakas, ja alemmuuden tunteet.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #27 : 28.01.18 - klo:17:58 »
 :eusa_angel:

Oletko koskaan miettinyt mistä mahdolliset alemmuudentunteet tulevat ?
Jos ne saisi käsiteltyä ja prosessoitua pois.
Voihan se rohkeutta vaatia, mutta jos saisi ne pois päiväjärjestyksestä ?

Ihan vaan tuli mieleeni.

Ja kirjoitatahan sinä täällä vakituisesti ja tuttu porukka.

Siis en tarkoita, että julkisesti käsittelet asiaa...mahdollisia syitä ja seurauksia, mutta jos saisit kokea huojennusta kun löytyisi se, mikä niitä nostaa esille ?

-Älä loukkaannu, vähän varovasti uskalsin tälläisen(kin) ajatuksen heittää ilmoille.

Taivaan Isän hyvyyttä ja siunausta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #28 : 28.01.18 - klo:18:10 »
Olen ehkä henkivaltojen taistelussa. En ole vapaa Jeesuksessa.
Onnistumisen kokemukset vähissä.
Lapsuuden vammat mahdollisesti.
Joukkoon kuulumisen tunne ehkä kateissa.
Jeesus on kaikki nämä ottanut harteilleen, minun ei näistä tietenkään tarvitsisi kärsiä.
Tulee vaan pienistä epäonnistumisista paha mieli, ja sitten tulee arkuus ja pelko ja häpeä...

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Turhat sanat
« Vastaus #29 : 28.01.18 - klo:18:10 »
Sitä ajattelen, että olet Luojan luoma persoonallisuus ja Jeesus on Vapahtajasi, kuten jokaisella joka laittaa turvansa ja toivonsa Vapahtajaan.
Silloin ja sitä taustaa vasten mielestäni ihminen on arvokas ja kallis, tai siis ns kalliisti ostettu ja lunastettu.

Mutta joskus voi olla joitain (ehkä) lukkoja tai solmuja ns tunne-elämään jäänyt jostain aikaisemmin koetusta...mutta jos niistä saisi päästää irti kun niitä miettisi, mistä ne sinne ovat tulleet.
Sanoa niille kokonaisvaltaisesti: "Goodbye !"

No.

En oikein enempää osaa sanoa, tuo nousi mieleeni.