Kirjoittaja Aihe: Hengellinen Kuukauslehti on ollut jyrkästi kirkollinen jo 130 vuotta  (Luettu 1492 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16030
    • http://www.samila.1g.fi
Lainaus osoitteesta https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/heranneiden-hengellinen-kuukauslehti-on-ollut-jyrkasti-kirkollinen-jo-130-vuotta/

Heränneiden Hengellinen Kuukauslehti on ollut jyrkästi kirkollinen jo 130 vuotta

Suomen toiseksi vanhin yhä ilmestyvä aikakauslehti Hengellinen Kuukauslehti ilmestyi ensi kertaa 130 vuotta sitten. Tämän herännäisyyden eli körttiläisyyden äänenkannattajan perusti tammikuussa vuonna 1888 tuolloinen Kiuruveden pitäjänapulainen Wilhelm Malmberg, joka tunnettiin sittemmin nimellä Malmivaara.

Lehti, jonka ”kanta on oleva jyrkästi kirkollinen ja sisällys kansantajuinen”, alkoi ilmestyä yhteiskunnallisena murrosaikana. Vapaakirkollisuus ja kansallismieliset aatteet levisivät, ja samalla "ukkojen aikaan" jähmettynyt herännäisyys oli alkanut Malmivaaran johdolla virkistyä.

Lehden alkutaivalta hallitsi vahva kritiikki, joka oli suunnattu paitsi vapaakirkollisia myös lestadiolaisia kohtaan, kirjoitti Niilo Pesonen Herättäjä-Yhdistyksen 100-vuotisjuhlakirjassa vuonna 2012. Pesosen mukaan kyse oli paitsi herännäisyyden puolustamisesta kuohuvina aikoina myös Malmivaaralle tärkeän kirkollisuuden korostamisesta.

Nyt lehden 130-vuotisjuhlavuotta vietetään kuitenkin teemalla "Katsomaan avaralle".

– Juhlavuoden aikana lehdessä pyritään katsomaan avaralle muun muassa käymällä laajempaa keskustelua muiden kirkkokuntien ja herätysliikkeiden kanssa, kertoo lehden toimitussihteeri Johanna Sointula Herättäjä-Yhdistyksen tiedotteessa.

Sitaatti "Katsomaan avaralle" on poimittu uudistetusta Siionin virrestä 183, jonka sanat ovat Jaakko Haavion: Vie meidät korkealle / vuorelle Siionin / katsomaan avaralle / ja silmin avoimin. / Kun, Hyvä Paimenemme, / laumaasi tarkkailemme, / se mittaamaton on.

130-vuotisjuhlavuotta vietetään perustamisvuoden tapaan murrosvaiheessa. Meneillään on mediamurros.

– Nilsiän Aholansaaressa järjestetään 21.–23.9. perinteinen Körttifoorumi, jonka teemana on tänä vuonna kirkollisen median tulevaisuus. Mukana keskustelemassa eri kirkollisten lehtien edustajia, Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen kertoo tiedotteessa.

Lehti juhlii pyöreitä vuosiaan myös alueellisin tapahtumin, joita järjestetään ainakin Oulussa, Helsingissä Laukaassa ja Lapualla.

Lehti on ollut luomassa körttiläistä teologiaa

Hengellinen Kuukauslehti on ollut Niilo Pesosen mukaan merkittävä yhdistävä tekijä heränneiden kesken. Se on ollut luomassa sitä linjaa ja teologiaa, jota liike edustaa. Lehden perustamisen aikaankin liike oli alueellisesti hajanainen, mikä lisäsi yhteisen lehden merkitystä ja painoarvoa.

Malmivaara sai tukea lehden perustamisidealleen maanviljelijä Juho Malkamäeltä ja oululaiselta rehtori Mauno Rosendahlilta. Lehden painopaikaksi tuli Oulun Uusi kirjapaino, jonka omisti kiihkeä suomalaisuusmies K. E. Kivekäs. Hän oli Rosendahlin naapuri ja tuttava. Miehiä yhdisti kiinnostus suomalaisuusliikkeen edistämiseen.

Alkuaikojen Hengellinen Kuukauslehti torjui vapaamielisiä aatteita ja oli poliittisesti konservatiivinen. Aivan aluksi lehteä ei profiloitu herännäisyyden äänenkannattajaksi vaan laajemmin kirkolliseksi lehdeksi. Varsin pian se kuitenkin vakiinnutti asemansa nimenomaan heränneiden lehtenä. Herännäisyyden oma uskonnollinen sanoma nousi sisällöissä vähitellen yhä keskeisemmälle sijalle.

Lehdellä oli Pesosen mukaan erityinen kukoistuskausi vuosina 1893–1900, jolloin sen avustajakunta laajeni tuntuvasti ja lehden sivumäärä kasvoi.

Lehden ulkoasu ja sisältö on kulkenut pitkän matkan A5-kokoisesta muutaman sivun mustavalkojulkaisusta nykypäivään. Nimi on kuitenkin pysynyt samana 1800-luvun kirjoitusasua myöten. Sisällöissä on kuljettu jo pitkään avaran taivaan alla.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27791
Eilen tullut lehti on minulle erityisen mieluinen .

Pertti Revon Lukemalla rukoukseen antoi vinkin tilata, ja tilasinkin jo, Johann Arvdt´n hartauskirjan Paratiisin yrttitarha.

Simo Huhdan haastattelu oli kiva kun hänellä on sama mielivirsi, Maat metsät hiljenneinä, kuin itsellänikin on. Se veosattiin myös veljeni muistotilaisuudessa.

Orimattilan kirkkoherran Annakaisa Rantalan Valo-sivun teksti oli hyvä, kuten muutkin lukemistani palstoista.

Osan jätin tuonnemmaksi. Lehti odottaa pöydällä lukijoitansa.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1385
Lehti on ollut luomassa körttiläistä teologiaa
Miten körttiläinen teologia eroaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon teologiasta? :017:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16809
Miten körttiläinen teologia eroaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon teologiasta?

Erot kirkon teologiaan lienevät nykyisin vivahteiden tasolla. Herännäisyyden alkuaikoina oli toisin. Erot muiden herätysliikkeiden teologisiin korostuksiin taitavat olla merkittävämpiä. Sitäkin voi kysyä, eroaako vaikkapa rauhanyhdistysten lestadiolaisuus kirkon teologiasta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27791
Hain nyt kirjastosta HK:ssa  Pertti Revon mainitseman ja siteeraaman Johann Arndt´n rukouskirjan Paratiisin yrttitarha.

Kolme ensimmäistä, melko pitkää rukousta olen lukenut. Annan niiden nyt ' sulaa'.
Pitkiä ne ovat iltarukouksena käytettäviksi, ja kovin monisanaisia , mutta täynnä Henkeä ja totuutta.

Olenhan keskiaikaisiin mystikoihin hiukan tutustunut, joten ajan tyyli ei oudoksuta.
Arndt oli kuitenkin luterilainen, vaikka joitakin katolisen kirkon piirteitä on hänessäkin säilynyt.

Keskeisenä soi Kolmiyhteisen Jumalan pyhyys, hyvyys, laupeus, viisaus ja armollisuus. Mitäpä sitä ' raukka syntinen' muuta kaipaakaan.

Varoitusen sanoina jäivät mieleeni ihmisapuun ja ihmiskunniaan nojautuminen.
Yksin Jumala auttaa ahdingoista, lohduttaa ja vie perille.

...
Yhteensattuma vaiko johdatusta on että kirjan on suomentanut vuonna 1940 Signe Kantele, Kiinan lähetyöntekijä Väinö Kanteleen puoliso.

Tunsin lapsena näiden tyttären, hän oli Renkomäessä terveyssisarena. Hänen luonaan kävi myös isä-Väinö puhumassa. Ja minäkin olin kuulemassa.

Liittyneekö Oulussa syntynyt Signe lahtelaisiin Heikinheimoihin, onkin jo enemmän tutkimisen ja vaivan takana.
Ja miksi Maija-Leena käytti myöhemmin sukunimenään Koivu-nimeä.  :017:

Signe Kantele on kirjoittanut satukirjoja lapsille. Niissä on Rudolf Koivun kuvitus.

( Nämä tiedot löytyvät wikipediasta )

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16809
Väinö ja Signe Kantele liittyvät kiinteästi äitini kotikylään, Pasilaan. He aloittivat siellä seurakunnallisen työn. Väinö Kantele oli tutustunut pasilalaisiin työskennellessään Helsingin diakonissalaitoksella. Tämä tapahtui ennen Kiinan lähetystyökautta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6402

Toi mikä se nyt:
Hengellinen Kuukauslehti on ollut jyrkästi kirkollinen jo 130 vuotta...

Voinee pitää paikkansa.

Kirkko on muuttunut ja niin on muuttunut körtitkin.
Ennen olivat tiukempia moraalin suhteen ja muunkin suhteen.
Nykyään liberaalein, että kai toi pitää sitten paikkansa.

Onkohan se hyvä olla aina jyrkästi kirkollinen ?
Voihan se kirkko tehdä jotain tosi tyhmääkin joskus ja onko silloin hyvä olla samaa mieltä ?
Koko maailma ei tajua ja olen varmaan ainoa tervejärkinen maapallolla.

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2300
Toi mikä se nyt:
Hengellinen Kuukauslehti on ollut jyrkästi kirkollinen jo 130 vuotta...

Voinee pitää paikkansa.

Kirkko on muuttunut ja niin on muuttunut körtitkin.
Ennen olivat tiukempia moraalin suhteen ja muunkin suhteen.
Nykyään liberaalein, että kai toi pitää sitten paikkansa.

Onkohan se hyvä olla aina jyrkästi kirkollinen ?
Voihan se kirkko tehdä jotain tosi tyhmääkin joskus ja onko silloin hyvä olla samaa mieltä ?

Hyvä, että Hengellinen Kuukauslehti yhä ilmestyy. MUTTA: olen ymmärtävänäni, mitä Viisveisaaja hakee, ja jatkan laillani siitä: Kirkko on kirkko, MUTTA Kristus on Kristus. Eikä kirkko mielestäni mikään Kristuksen jatke ole,  ei ole, vaikka aika moni pappi on siten myös minun kuulleni puhunut/sanonut. :kahvi:

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4870
^Se on kai siitä kiinni, mitä kirkolla tarkoittaa. Ja minua usein keskusteluissa häiritsee, kun sitä ei kerrota. Puhutaan vain yleensä kirkosta, ikään kuin kaikille olisi selvää mistä puhutaan. Kai ne puhujat yleensä sitten tarkoittavat Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, vaikka jo Suomessa on muitakin kirkkokuntia, koko maailmasta tietysti puhumattakaan.

Mutta onhan Kirkko myös Kristuksen ruumis (enemmän kuin jatke?), ja uskontunnustuksessakin väitetään että uskotaan pyhä yhteinen seurakunta. Suomi (kieli) on siitä hankala, että kääntää tuossa ecclesian seurakunnaksi, vaikka kirkko ehkä olisi perustellumpi käännös. Vaikuttaa kyllä usein siltä ettei tuota kaikki usko. Kohdan saa unohtaa, kunhan uskoo vakaasti vaikka neitseestäsyntymiseen.

Missähän mielessä kirkollinen Hengellinen Kuukauslehti sitten on?
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2300


 Öppiäinen sanoo, että kirkko on Kristuksen ruumis. Miten niin, minkä kirkon?

 Kirkko on kirkko ( mikä tahansa kirkko), Kristus on Kristus.

  Kristus on oma juttunsa, vaikka niin moni on hänet yrittänyt omia.

Tietenkin on hyvä, että Kristuksesta kerrotaan, vaikka sitten myös kirkossa - hyvä, että kerrotaan ( alkuperäistä etsien ja mahdollisimman hyvin ymmärtäen/ymmärrykseen pyrkien) muuallakin: lehdissä, kujilla ja toreilla! :kahvi:

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4870

 Öppiäinen sanoo, että kirkko on Kristuksen ruumis. Miten niin, minkä kirkon?

 Kirkko on kirkko ( mikä tahansa kirkko), Kristus on Kristus.

  Kristus on oma juttunsa, vaikka niin moni on hänet yrittänyt omia.

Ai miten niin?

Minä referoin sitä, mitä kirkko on aina opettanut.

Perusteena lienevät Paavalin sanat: "Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen."

Perinteisesti on ajateltu, että hän ei osoita sanojaan vain Korintin senhetkiselle seurakunnalle, vaan kristityille kautta aikain.

Kirkko ei ole mikään ihmisten muodostama yhdistys. Se tosiaan uskontunnustuksessakin luetellaan osana Pyhän Hengen töitä. Uskokoon ken pystyy (tai kenelle se uskomisen armo suodaan).

Protestanteilla vain on se kumma tapa ajatella, että uskominen on yksityisasia ja kirkko tosiaan on ihmisten perustama yhdistys, jossa nämä uskovat voivat käydä tapaamassa toisiaan, jos huvittaa.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1385
Ai miten niin?

Minä referoin sitä, mitä kirkko on aina opettanut.

Perusteena lienevät Paavalin sanat: "Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen."

Perinteisesti on ajateltu, että hän ei osoita sanojaan vain Korintin senhetkiselle seurakunnalle, vaan kristityille kautta aikain.

Kirkko ei ole mikään ihmisten muodostama yhdistys. Se tosiaan uskontunnustuksessakin luetellaan osana Pyhän Hengen töitä. Uskokoon ken pystyy (tai kenelle se uskomisen armo suodaan).

Protestanteilla vain on se kumma tapa ajatella, että uskominen on yksityisasia ja kirkko tosiaan on ihmisten perustama yhdistys, jossa nämä uskovat voivat käydä tapaamassa toisiaan, jos huvittaa.
Katolilaiset ja ortodoksithan eivät pidä luterilaisen reformaation jälkeen syntyneitä kirkkoja alkuperäiseen Kristuksen kirkkoon kuuluvina, koska protestanttisilta kirkoilta puuttuvat  apostolinen jatkumo, pyhimykset, luostarit, pyhät ikonit, pyhät reliikit, eukaristian kunnioittaminen, paastoaminen, 7 sakramenttia, kanonit, riitukset ja askeesi.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16809
Katolilaiset ja ortodoksithan eivät pidä luterilaisen reformaation jälkeen syntyneitä kirkkoja alkuperäiseen Kristuksen kirkkoon kuuluvina.

Mielestäni yksinkertaistat turhan raskaasti. Roomalaiskatolisia ja ortodokseja on maailmassa puolitoista miljardia. Heidän joukossaan on varmasti monia eri kantoja kirkkojen virallisista lausumista huolimatta. Ylensäkin on väärin suhtautua erilaisiin ihmisryhmiin unohtaen, että ne kaikki koostuvat keskenään erilaisista yksilöistä.