Kirjoittaja Aihe: Hengellinen Kuukauslehti on ollut jyrkästi kirkollinen jo 130 vuotta  (Luettu 1136 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15902
    • http://www.samila.1g.fi
Lainaus osoitteesta https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/heranneiden-hengellinen-kuukauslehti-on-ollut-jyrkasti-kirkollinen-jo-130-vuotta/

Heränneiden Hengellinen Kuukauslehti on ollut jyrkästi kirkollinen jo 130 vuotta

Suomen toiseksi vanhin yhä ilmestyvä aikakauslehti Hengellinen Kuukauslehti ilmestyi ensi kertaa 130 vuotta sitten. Tämän herännäisyyden eli körttiläisyyden äänenkannattajan perusti tammikuussa vuonna 1888 tuolloinen Kiuruveden pitäjänapulainen Wilhelm Malmberg, joka tunnettiin sittemmin nimellä Malmivaara.

Lehti, jonka ”kanta on oleva jyrkästi kirkollinen ja sisällys kansantajuinen”, alkoi ilmestyä yhteiskunnallisena murrosaikana. Vapaakirkollisuus ja kansallismieliset aatteet levisivät, ja samalla "ukkojen aikaan" jähmettynyt herännäisyys oli alkanut Malmivaaran johdolla virkistyä.

Lehden alkutaivalta hallitsi vahva kritiikki, joka oli suunnattu paitsi vapaakirkollisia myös lestadiolaisia kohtaan, kirjoitti Niilo Pesonen Herättäjä-Yhdistyksen 100-vuotisjuhlakirjassa vuonna 2012. Pesosen mukaan kyse oli paitsi herännäisyyden puolustamisesta kuohuvina aikoina myös Malmivaaralle tärkeän kirkollisuuden korostamisesta.

Nyt lehden 130-vuotisjuhlavuotta vietetään kuitenkin teemalla "Katsomaan avaralle".

– Juhlavuoden aikana lehdessä pyritään katsomaan avaralle muun muassa käymällä laajempaa keskustelua muiden kirkkokuntien ja herätysliikkeiden kanssa, kertoo lehden toimitussihteeri Johanna Sointula Herättäjä-Yhdistyksen tiedotteessa.

Sitaatti "Katsomaan avaralle" on poimittu uudistetusta Siionin virrestä 183, jonka sanat ovat Jaakko Haavion: Vie meidät korkealle / vuorelle Siionin / katsomaan avaralle / ja silmin avoimin. / Kun, Hyvä Paimenemme, / laumaasi tarkkailemme, / se mittaamaton on.

130-vuotisjuhlavuotta vietetään perustamisvuoden tapaan murrosvaiheessa. Meneillään on mediamurros.

– Nilsiän Aholansaaressa järjestetään 21.–23.9. perinteinen Körttifoorumi, jonka teemana on tänä vuonna kirkollisen median tulevaisuus. Mukana keskustelemassa eri kirkollisten lehtien edustajia, Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen kertoo tiedotteessa.

Lehti juhlii pyöreitä vuosiaan myös alueellisin tapahtumin, joita järjestetään ainakin Oulussa, Helsingissä Laukaassa ja Lapualla.

Lehti on ollut luomassa körttiläistä teologiaa

Hengellinen Kuukauslehti on ollut Niilo Pesosen mukaan merkittävä yhdistävä tekijä heränneiden kesken. Se on ollut luomassa sitä linjaa ja teologiaa, jota liike edustaa. Lehden perustamisen aikaankin liike oli alueellisesti hajanainen, mikä lisäsi yhteisen lehden merkitystä ja painoarvoa.

Malmivaara sai tukea lehden perustamisidealleen maanviljelijä Juho Malkamäeltä ja oululaiselta rehtori Mauno Rosendahlilta. Lehden painopaikaksi tuli Oulun Uusi kirjapaino, jonka omisti kiihkeä suomalaisuusmies K. E. Kivekäs. Hän oli Rosendahlin naapuri ja tuttava. Miehiä yhdisti kiinnostus suomalaisuusliikkeen edistämiseen.

Alkuaikojen Hengellinen Kuukauslehti torjui vapaamielisiä aatteita ja oli poliittisesti konservatiivinen. Aivan aluksi lehteä ei profiloitu herännäisyyden äänenkannattajaksi vaan laajemmin kirkolliseksi lehdeksi. Varsin pian se kuitenkin vakiinnutti asemansa nimenomaan heränneiden lehtenä. Herännäisyyden oma uskonnollinen sanoma nousi sisällöissä vähitellen yhä keskeisemmälle sijalle.

Lehdellä oli Pesosen mukaan erityinen kukoistuskausi vuosina 1893–1900, jolloin sen avustajakunta laajeni tuntuvasti ja lehden sivumäärä kasvoi.

Lehden ulkoasu ja sisältö on kulkenut pitkän matkan A5-kokoisesta muutaman sivun mustavalkojulkaisusta nykypäivään. Nimi on kuitenkin pysynyt samana 1800-luvun kirjoitusasua myöten. Sisällöissä on kuljettu jo pitkään avaran taivaan alla.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27514
Eilen tullut lehti on minulle erityisen mieluinen .

Pertti Revon Lukemalla rukoukseen antoi vinkin tilata, ja tilasinkin jo, Johann Arvdt´n hartauskirjan Paratiisin yrttitarha.

Simo Huhdan haastattelu oli kiva kun hänellä on sama mielivirsi, Maat metsät hiljenneinä, kuin itsellänikin on. Se veosattiin myös veljeni muistotilaisuudessa.

Orimattilan kirkkoherran Annakaisa Rantalan Valo-sivun teksti oli hyvä, kuten muutkin lukemistani palstoista.

Osan jätin tuonnemmaksi. Lehti odottaa pöydällä lukijoitansa.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1146
Lehti on ollut luomassa körttiläistä teologiaa
Miten körttiläinen teologia eroaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon teologiasta? :017:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16517
Miten körttiläinen teologia eroaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon teologiasta?

Erot kirkon teologiaan lienevät nykyisin vivahteiden tasolla. Herännäisyyden alkuaikoina oli toisin. Erot muiden herätysliikkeiden teologisiin korostuksiin taitavat olla merkittävämpiä. Sitäkin voi kysyä, eroaako vaikkapa rauhanyhdistysten lestadiolaisuus kirkon teologiasta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27514
Hain nyt kirjastosta HK:ssa  Pertti Revon mainitseman ja siteeraaman Johann Arndt´n rukouskirjan Paratiisin yrttitarha.

Kolme ensimmäistä, melko pitkää rukousta olen lukenut. Annan niiden nyt ' sulaa'.
Pitkiä ne ovat iltarukouksena käytettäviksi, ja kovin monisanaisia , mutta täynnä Henkeä ja totuutta.

Olenhan keskiaikaisiin mystikoihin hiukan tutustunut, joten ajan tyyli ei oudoksuta.
Arndt oli kuitenkin luterilainen, vaikka joitakin katolisen kirkon piirteitä on hänessäkin säilynyt.

Keskeisenä soi Kolmiyhteisen Jumalan pyhyys, hyvyys, laupeus, viisaus ja armollisuus. Mitäpä sitä ' raukka syntinen' muuta kaipaakaan.

Varoitusen sanoina jäivät mieleeni ihmisapuun ja ihmiskunniaan nojautuminen.
Yksin Jumala auttaa ahdingoista, lohduttaa ja vie perille.

...
Yhteensattuma vaiko johdatusta on että kirjan on suomentanut vuonna 1940 Signe Kantele, Kiinan lähetyöntekijä Väinö Kanteleen puoliso.

Tunsin lapsena näiden tyttären, hän oli Renkomäessä terveyssisarena. Hänen luonaan kävi myös isä-Väinö puhumassa. Ja minäkin olin kuulemassa.

Liittyneekö Oulussa syntynyt Signe lahtelaisiin Heikinheimoihin, onkin jo enemmän tutkimisen ja vaivan takana.
Ja miksi Maija-Leena käytti myöhemmin sukunimenään Koivu-nimeä.  :017:

Signe Kantele on kirjoittanut satukirjoja lapsille. Niissä on Rudolf Koivun kuvitus.

( Nämä tiedot löytyvät wikipediasta )

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16517
Väinö ja Signe Kantele liittyvät kiinteästi äitini kotikylään, Pasilaan. He aloittivat siellä seurakunnallisen työn. Väinö Kantele oli tutustunut pasilalaisiin työskennellessään Helsingin diakonissalaitoksella. Tämä tapahtui ennen Kiinan lähetystyökautta.