Islamin usko on avoimen antikristillinen uskonto. Se mm. opettaa, että Jumalalla ei ole poikaa.
Mitä tulee noihin Penan mainitsemiin samankaltaisuuksiin kristillisen opin kanssa, niin yhtäläisyyksiä uskon ytimen ulkopuolella taitaakin sitten löytyä varsin paljon. Ehkäpä enemmän, kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksikaan.
En ole tarkistanut tietojani, mutta ymmärtääkseni esim. Jeesuksesta islam opettaa monia asioita aika yhtenevästi kristillisen kirkon kanssa: Marian poika, Jeesus on taivaassa, tulee sieltä vielä takaisin yms...
Mitä sitten tulee Koraaniin, niin sitä vähän selailleena minusta näytti siltä, että siellä on ainakin samantyylistä tekstiä, kuin Raamatun Psalmeissa.
Jos lukija valitsee tiettyjä tekstejä Koraanista ja väittää niitä Raamatun tekstiksi, niin täydestä menee.
Näinollen, jos joku siteeraa Koraania jossain kristillisessä tilaisuudessa eikä kerro, että se oli Koraanista, niin luultavasti kukaan ei pahennu asiasta.
Jos hän sitten kertoo, että lainasinkin juuri Koraania, joku saattaa pahentua suurestikin, joku ehkä joutuu hämmennyksen valtaan, kenties joku ei korvaansa letkauta.
Jos joku lukee jonkun kristilliseen oppiin kuuluvan asian Koraanista, kuinka siihen pitäisi suhtautua?
En tiedä. Kristillisissä kuvioissa ollessani luultavasti nostaisin hattua ja en itse kuitenkaan tekisi samoin, enkä ketään muutakaan siihen kehoittaisi, vaan lukisin sen Raamatusta.
Jos taasen olisin syvällisessä keskustelussa islaminuskoisen kanssa, saattaisin hyvinkin siteerata Koraania, mikäli se opettaa yhtäpitävästi Raamatun kanssa tai ei ainkaan olisi Raamatun kanssa ristiriidassa.
Olen itse jossain keskustassa tämän asian suhteen: en saa raivokohtausta, jos joku siteeraa Koraania kristillisessä tilanteessa, en kuitenkaan myös kovin hanakasti siihen ketään kannusta, ellei sitten raamattuluennon aiheena ole juuri islamin usko.
Korostan vielä, että minulla ei ole tietoa, mikä on oikea tapa toimia tämän asian kanssa.