Kirjoittaja Aihe: Körttiläinen usko  (Luettu 16768 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10386
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #15 : 08.10.17 - klo:13:28 »
Kieli ja siihen liittyvä tyylitaju muuttuu. Ilmaisut, jotka olivat luontevia puoli vuosisataa sitten, olisivat nyt usein teennäisiä. Toki kieli myös kuvaa asenneilmastoa ja sen muutoksia. On hyvä tarkkailla tällaisiakin ilmiöitä ja käyttää itse kieltä niin kuin oikeaksi kokee. Körttiläisyys on minun tajuni mukaan pinnallisempi sanonta kuin herännäisyys. Körttiläisyys on herännäisyyden kuori ja herännäisyys on körttiläisyyden sisältö. Näin ymmärrän. Olisiko keskustelumme toisensävyistä, jos otsikkona olisi Herännyt usko?

Luulenpa hieman että olisi. "Herännyt usko" saattaisi kertoa mihin uskotaan, kun "körttiläisenä" eläminen on eräs perinnetapojen noudattamisen muoto ainoastaan. Itse asiassa jotain hyvin fiiniä. Luulen ettei "herännyt usko" iske toista, kuten "körttiläisyys" kyllä osaa.  Siihen minä petyinkin.

Tolkutan vielä kerran: Jos täällä edelleen joku olettaa syntymästään vammaisen päässeen elämässään niin helpolla että ei kuin iskemään luulot pois (kun se on lukenut ja iiiihanvarmasti ylpeä!!! Onneksi o n n e k s i  Jumala riisuu sen niin että minä täältä saakka näen miten se menettää a u t o n k i n -- jonka Jumala ihan unohti pukea... ) niin hän voi rentoutua.

Isketty on, ja aivan riittävän lujaa.

Pienen napakan nyrkin voi vastedes säästää pihvien nuijimiseen.
« Viimeksi muokattu: 08.10.17 - klo:13:37 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15488
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #16 : 08.10.17 - klo:13:45 »
Petri Järveläisen kirja, jota ylempänä lainasin, osui sekavasta kirjahyllystäni käteen ihan sattumalta jotain muuta hakiessani. Siinä on mielenkiintoisia ajatuksia enimmäkseen Paavo Ruotsalaisesta, mutta sivutaan Malmbergia ja Lagustakin. Körttiläisyyden tapakulttuurista siinä ei ole mitään. Sen sijaan hahmotellaan liikkeen 'isien' ajatusmaailmaa ja uskonkäsitystä. Kaivellaan siis vanhoja. Jotain herännäisyydelle vieläkin ominaista kirjassa toki on, ehkä kirjoittajan näkökulmasta johtuvaa.

Ruotsalaisen perusteesit voi esittää seuraavasti: Ihminen kokee samalla hetkellä, että Jumala on ja toisaalta, että Hän ei ole olemassa. Jokin hirvittävä, julma, raakalaismainen voima lyö luut rikki, sotkee suunnitelmat ja hämärtää paremmaksi luullun huomenen heti aamusta. Jokin mykkä ja patsasmainen vainoaa rauhaa antamatta niin, että ihminen herää joka aamu tuskanhuutoonsa: Ei ole mitään totuutta, ei valoa eikä rauhaa.
Tuossa epävarmuuden tilassa ihmistä ei auta mikään. Hän ei saa apua uskonnollisesta yrittämisestä tai elämäntapojen muuttamisesta. Tässä suhteessa Ruotsalaisen ajattelu eroaa kiinnostavalla tavalla luterilaisen puhdasoppisuuden ja pietismin opetuksista. Niiden piirissä ihmiselle annettiin ohjeita siitä, miten tiukassa paikassa on meneteltävä. Teologia ymmärrettiin 1600-luvun loppupuolelta hengelliseksi lääketieteeksi, jonka tehtävänä oli Sanan ja sakramenttien avulla parantaa synnin kautta kuolemansairaaksi tullut ihminen ja johtaa hänet ikuiseen autuuteen.

Ruotsalaisen ajattelussa ajatus täyteen tyhjyyteen vajoamisesta huipistuu omien uskonnollisten etujen ja hyötyjen hylkäämiseen. Hänen kerrotaan sanoneen, että ihmisen on parempi olla vaikka helvetissä kunhan saa olla Kristuksen kanssa.


Tämä on siis lainaus Petri Järveläisen kirjasta Yks enkeli yks perkele.

Paikalla 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13877
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #17 : 08.10.17 - klo:14:08 »
Mitä tarkoittaa, kun joskus on "petiitillä" viimeksi muokattu?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #18 : 08.10.17 - klo:16:54 »
Se tarkoittaa, että kirjoittaja on korjannut tekstiään myöhemmin kuin sen ' varo-ajan ' jälkeen jonka voi tehdä h e t i muutaman kymmenen sekunnin päästä jolloin tekstiä voi Muokkaa- painikkeella jorjata, ja sen jälkeen tallentaa, eikä tuota petiitillä ilmestynyttä tekstiä silloin tule näkyviin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15238
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #19 : 08.10.17 - klo:17:36 »
Se tarkoittaa, että kirjoittaja on korjannut tekstiään myöhemmin kuin sen ' varo-ajan ' jälkeen jonka voi tehdä h e t i muutaman kymmenen sekunnin päästä jolloin tekstiä voi Muokkaa- painikkeella jorjata, ja sen jälkeen tallentaa, eikä tuota petiitillä ilmestynyttä tekstiä silloin tule näkyviin.

Joskus se tarkoittaa, että ylläpitäjä on siivonnut tai korjannut kirjoitusta. Siksi siinä näkyy kuka oli tekijä.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #20 : 08.10.17 - klo:18:01 »
Hyvä niin.   :102:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Paikalla 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13877
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #21 : 08.10.17 - klo:18:57 »
Hyvä tietää, en kyllä vielä osaisi :039:. Kunhan poliisit ja syyttäjä eivät tulisi perääni.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10386
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #22 : 09.10.17 - klo:10:22 »
Petri Järveläisen kirja, jota ylempänä lainasin, osui sekavasta kirjahyllystäni käteen ihan sattumalta jotain muuta hakiessani. Siinä on mielenkiintoisia ajatuksia enimmäkseen Paavo Ruotsalaisesta, mutta sivutaan Malmbergia ja Lagustakin. Körttiläisyyden tapakulttuurista siinä ei ole mitään. Sen sijaan hahmotellaan liikkeen 'isien' ajatusmaailmaa ja uskonkäsitystä. Kaivellaan siis vanhoja. Jotain herännäisyydelle vieläkin ominaista kirjassa toki on, ehkä kirjoittajan näkökulmasta johtuvaa.

Ruotsalaisen perusteesit voi esittää seuraavasti: Ihminen kokee samalla hetkellä, että Jumala on ja toisaalta, että Hän ei ole olemassa. Jokin hirvittävä, julma, raakalaismainen voima lyö luut rikki, sotkee suunnitelmat ja hämärtää paremmaksi luullun huomenen heti aamusta. Jokin mykkä ja patsasmainen vainoaa rauhaa antamatta niin, että ihminen herää joka aamu tuskanhuutoonsa: Ei ole mitään totuutta, ei valoa eikä rauhaa.
Tuossa epävarmuuden tilassa ihmistä ei auta mikään. Hän ei saa apua uskonnollisesta yrittämisestä tai elämäntapojen muuttamisesta. Tässä suhteessa Ruotsalaisen ajattelu eroaa kiinnostavalla tavalla luterilaisen puhdasoppisuuden ja pietismin opetuksista. Niiden piirissä ihmiselle annettiin ohjeita siitä, miten tiukassa paikassa on meneteltävä. Teologia ymmärrettiin 1600-luvun loppupuolelta hengelliseksi lääketieteeksi, jonka tehtävänä oli Sanan ja sakramenttien avulla parantaa synnin kautta kuolemansairaaksi tullut ihminen ja johtaa hänet ikuiseen autuuteen.

Ruotsalaisen ajattelussa ajatus täyteen tyhjyyteen vajoamisesta huipistuu omien uskonnollisten etujen ja hyötyjen hylkäämiseen. Hänen kerrotaan sanoneen, että ihmisen on parempi olla vaikka helvetissä kunhan saa olla Kristuksen kanssa.


Tämä on siis lainaus Petri Järveläisen kirjasta Yks enkeli yks perkele.

Kiitos oikein paljon, oikein oikein oikein paljon. Minun kokemuksissani tuo ymmärtää hengellisen kärsimyksen ja riiston.  Se saattaa olla yhtä todellinen, vaikka taustalla ei juuri sillä hetkellä olisi elämään liittyvää kärsimystä, mitään mikä herättäisi tuon tuskanhuudon, mikä saisi ihmisen huutamaan noin, ei menetystä, ei sairastumista, ei mitään. Niin, ei ollut mitään. Ei paremmaksi luultua suunnitelmaa, ei todella ainakaan semmoista. Sikäli, niinno, kaikki tietysti liittyy elämään, mutta kun se oli silloin!  Ja nyt on nyt!!

Vaikka minulla on elämässäni paljon mistä iloita, mistä minun pitäisi iloita, kaikki ilot on riistetty, jos minä en saa herätä uuteen aamuun Jumalan kanssa. En ole välittänyt ymmärtää, miksi. Olen muistanut niitä hetkiä, jotka työnsivät minut tähän pimeään, vaikkei niitä kenties olisi olemassa tai vaikka ihmisillä ei olisi mahdollisesti mitään merkitystä -- siis, jos en olisi kohdannut näitä henkilöitä koko elämäni aikana, vaikkei kukaan olisi jättänyt vastaamatta ainoaan kysymykseen, joka minulla uskosta oli ylipäänsä esittää. Jos sattumakörtti iski jotain hengettömäksi ja verettömäksi, niin opettelen tuon ulkoa. Kun joskus makaan terveyskeskuksen vuodeosastolla välinpitämättömien hoitajien käänneltävänä, toivon, että muistan nuo rivit.

Ehkä Ruotsalainen, Lagus ja Malmberg eivät todenneet kyselijälle, että kas kun minä olen semmoinen alatien körtti...   Tai että ei sun kanssas viitti mitään puhua kun teit sen opiskelemisen synnin...   Joku on varmasti kokenut saman kuin minä, ja se riittää.
« Viimeksi muokattu: 09.10.17 - klo:10:33 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10386
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #23 : 09.10.17 - klo:10:46 »
Täyteen tyhjyyteen vajoamisesta voi ehkä puhua vasta, kun ihminen todella on vajonnut täyteen tyhjyyteen, kun hän ei ole esimerkiksi masentunut -- sen voi psykiatri hoitaa ja pitäisikin ja sen kyllä erotan, tästä on turhaa puhua toiselle kutistajalle.

Mutta jokin ajatuksen ja lohdutuksen häivä tuli silloin muualta. Sanotaan että tulisi tarkkaan harkita mitä pyytää sillä Jumala saattaa täyttää tuon pyynnön, Itse en ole koskaan ajatellut pyytämisestä noin.  Jumala asettaa toisinaan itse sanat ihmisen mieleen, ja silloin toteutuu se, mitä hän on kuvitellut itse pyytäneensä.

Tuollaisesta tyhjyydestä on kirjoittanut Stinnissen (en muista missä)  ja siitä puhutaan Fowlerin tutkimuksessa uskonnollisen kehityksen vaiheista. Ihminen toisinaan on pakotettu jättämään "kotipesän lämpö". Siis niin tai näin, maailmassa on elänyt ihmisiä joiden kokemukset muistuttavat omiani.  En tuntenut olevani niin yksin. Tuossa asia on sanoitettu enkä minä enää pitkään olisi jaksanut ilman sanoja.

En väitä, että se olisi ohi. Että mikään olisi ohi. Siitä hetkestä toissa jouluna, kun kaikki alkoi -- seisoimme Anttolan kirkonparvella kun oli kauhean täyttä, kun ymmärsin, etten minä ole minkään sortin uskovainen vaan jetsulleen kaikkien noiden hurskastelijoiden kaltainen, joille jouluaaton kirkko merkitsee vain jouluaaton herkistävää ohjelmanumeroa.

Eikä edes ollut aihetta ylenkatseeseen. He sentään tulivat sinne!  Minbusta oli kiva liuikkua koko perheen kanssa, ei ihmeeempää. Isä muisti saarnastakin jotain. Kauhistus, kun hän kyseli minulta mitä siitä pidin.  Totesin että helpotus päästä lapsikuorosta.
« Viimeksi muokattu: 09.10.17 - klo:10:57 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Paikalla 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13877
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #24 : 09.10.17 - klo:11:09 »
Oletko Sinä se Leena, jonka olen ennen luullut tuntevani :017:.?

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15488
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #25 : 09.10.17 - klo:11:34 »
Ehkä Ruotsalainen, Lagus ja Malmberg eivät todenneet kyselijälle, että kas kun minä olen semmoinen alatien körtti.

Eipä heidän aikanaan 'alatien körttejä' ollutkaan. Jonkinlaisena analogiana voi sanoa, ettei Jeesuskaan ollut kristitty vaan juutalainen.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5981
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #26 : 10.10.17 - klo:18:25 »
Mitä tarkoittaa, kun joskus on "petiitillä" viimeksi muokattu?

Varmaan suomeksi sama kuin joskus pedillä?
Luulisin että kyse on jostain isojen poikien jutuista?

Körttiläisyydestä jos sitten kirjoitellaan, niin luulisin sen olevan aralla tunolla olemista ja ei ylhäältä pauhaten?
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #27 : 10.10.17 - klo:18:38 »
Ajattelen , että usko on meillä jokaisella erilainen, ikioma, jonka Herännäisyys ottaa siipiensä suojaan erottelematta, kunhan vain meille heränneiden ' raamit ' sopii.

Kaikki saavat tulla, mutta poiskin pääsee jos siltä tuntuu.

Arvokkain Paavon perintö on se , että Jumala vanhurskauttaa, ei meidän pyrkimyksemme. Päivittäinen tilinteko puhdistaa ja antaa levon.
Uskonteoissa ahkeroiminen ( saarnaaminen ja pelastusvarmuuteen pyrkiminen ) ei kuulu körttiläisyyteen, mutta lähimmäisen auttaminen kuuluu.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5981
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #28 : 10.10.17 - klo:18:55 »
Ajattelen , että usko on meillä jokaisella erilainen, ikioma, jonka Herännäisyys ottaa siipiensä suojaan erottelematta, kunhan vain meille heränneiden ' raamit ' sopii.

Kaikki saavat tulla, mutta poiskin pääsee jos siltä tuntuu.

Arvokkain Paavon perintö on se , että Jumala vanhurskauttaa, ei meidän pyrkimyksemme. Päivittäinen tilinteko puhdistaa ja antaa levon.
Uskonteoissa ahkeroiminen ( saarnaaminen ja pelastusvarmuuteen pyrkiminen ) ei kuulu körttiläisyyteen, mutta lähimmäisen auttaminen kuuluu.

Riitta rakas, tai mummu tai joku, niin puki sanoiksi.
Olikohan hyvää Suomea. Siis

Iso hali.
Noin itseksenikin sen näen.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3255
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #29 : 10.10.17 - klo:21:40 »
jonka Herännäisyys ottaa siipiensä suojaan erottelematta, kunhan vain meille heränneiden ' raamit ' sopii.

Tuo on totta. Olen minäkin tästä kirjoittanut. Tämä oli varmaan ensimmäisiä huomioitani, kun vähän aikaa tällä  foorumilla olin.
Toki tämä piirre on eri voimakkuustasoissa kaikissa ihmisryhmissä, langennut luonto kun meillä on.


Uskonteoissa ahkeroiminen ( saarnaaminen ja pelastusvarmuuteen pyrkiminen ) ei kuulu körttiläisyyteen, mutta lähimmäisen auttaminen kuuluu.

Totta.
Kristilliseen  maailmankatsomukseen taasen kuuluvat nämä kaikki.
Pelastusvarmuuteen pyrkiminen oli juuri se, josta mm. Jonas Lagus kirjoitti ja johon hän heränneitä kehoitti.
Tämän pyrkimisen laiminlyöminen johtaa joko suruttomuuteen tai nöyryyden kaapuun pukeutuneeseen ylpeyteen.
Pelstusvarmuus tosin Laguksen mukaan ei ole kuollut puolestamme, joten sen omistaminen ei takaa pelastumista tai pelastumattomuutta, mutta herännyt ihminen pyrkii siihen.
Jos on hätä omasta pelastuksestaan (eli on herännyt), niin vaikea se on olla tuohon pyrkimättä. Jos ei ole hätää, niin varmasti ei ihminen siihen pyri.