Hillakausi on meidän soillamme ohi. Pitäisi etsiä korpirämeitä, mutta mansikka vielä kasvaa.
Kävimme aamutuimaan katsomassa Hemmo -koiramme pyöreän tappelusuon, niin sillä olevat hillat olivat jo ihan harmaita. Kun Hemmon kanssa metsästin, niin tällä mainitulla suolla koira pidätteli yhtä supikoiraa poskesta puremalla, että "tältä rintamalta ei karkureita sitten synny". Hyvin ehdin tuliluiikkuni kanssa apuun. Mehän saimme siinä vieressä olevasta tervahautaluolastosta sillä kertaa kolme supia. Kaksi ammuin taskulampun valossa sinne luolan boulevardille, kun onkaloita kiertivät. Yhden jouduin "onkimaan" pitkällä roitamakepillä, minkä päähän tein halkeimen ja sitten vain turkkiin pyöritystä, niin kiinni oli. Hemmo osasi tuoda aina luolaan jääneen elukan pois, jos vain jaksoi.
Olen jo vienyt Peipporämeen sillalle puutavaraa, että syksymmällä sitä korjailen. Tein muuta pahaa pensaille ja pitkille ruohoille sillan alueella, että jotakin näkisi.
