Tiedän Padasjoella muutaman lakkasuon. Kävimme vielä 1990-luvun alussa, jos oli hyvä marjavuosi, jokusen litran keräämässä. Yhtenä vuonna saimme sangollisen.
Sitten kylän väki löysi samoille apajille, ja seuraavina vuosina marjat vietiin raakoina, suppuina, kuten siellä sanotaan.
Ostomarjat meillä on nykyään kaikin. Emme kumpainenkaan näillä jaloilla ja voimilla enää aio keräämään.
Matti aikoo vielä hirvijahtiin, jota käydään myös toisen lakkasuon tietämillä.
Kyllä lakka on herkkua, vaikka jotkut myyjät tuppaavat lisäämään painoa appelsiinimehulla.