Kirjoittaja Aihe: Muistelus Lapuanjoen varrelta  (Luettu 19401 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13623
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #45 : 13.12.18 - klo:11:16 »
Laiturin sillalta vastavirtaan mennessä muutaman kilometrin tulee vastaan Liinamaan silta, mikä on käytössä liikenteelle tänäkin päivänä. Silta on minulle tärkeä siksi, että sillä polkupyörällä poikosena ajellessa tein päätöksen, että en ala tupakoida. Siinä kävi niin, että kaverini kanssa meillä oli kummallakin ostettu tupakkiaski taskussa ja siitä pari paperossia poltettuna, niin kolmatta savuttaessamme ajoi voimistelun opettajamme ohitsemme ja näki pahan tekomme. Tuumasin, että rehtorin puheille joutuminen on niin tympeätä, että tämän vuoksi en sinne uudelleen mene. Heitin palavan tupakan ja avatun askin ranneliikkeellä alas jokeen. Päätökseni olen pitänyt.

Mainitun Liinamaan sillan paikalla oli viime vuosisadan alussa Liinamaan färi, lossi, kulun turvaajana yli joen. Kun joki tulvien vuoksi perattiin, niin paikalle tuli silta. Samoihin aikoihin oli jokeen yhteydessä ollut matala järvi laskettu ja siihen pikku hiljaa tulivat Hakolan kyläläisten pellot kasvamaan heinää ja viljaa. Tarinan mukaan, kun etsittiin Härmän keuhkotautiparantolalle paikkaa, niin Helsingin päättäjiä oli innostanut männikkökangas ja vieressä oleva järvi. Sairaala valmistui aikanaan ja samat päättäjät tulivat tarkastamaan sairaalan, niin ei ollut järveä. Päättelen, että ensikäynnillä oli ollut Lapuanjoessa paisunta-aika, mitä kunnan isännät eivät olleet "suoranneet" korkeille virkamiehille.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13623
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #46 : 04.03.19 - klo:13:20 »
Nukuin päikkärit. Herätessäni muistiini pulpahti kadoksissa ollut paikannimi Kopinmäki. Lapsuuteni talon nimenä oli Korpela. Kopinmäessä asusti kolmihenkinen perhe. Sanna-Maija oli emäntä, Kuustaa oli isäntä ja Ellen oli heidän tyttärensä, kehitysvammainen. Elle aina ruukasi karaata kotoaan, jolloin hän tupsahti pihapiiriimme. Näin oli hyvä, sillä jos hän olisi lähtenyt päinvastaiseen suuntaan pihastaan, hän olisi saattanut eksyä Fleinin suunnassa syviin metsiin.
Koska olin nuorin, niin tehtäväkseni tuli lähteä viemään Elle kotiin. Ikäeroa meillä oli paljon, Elle söi myös hiiltä avopiisin perältä, joten hän oli joskus aika mustakin suunsudustaan ja käsistään. En kuitenkaan Elleä pelännyt. Peräkanaa kävelimme torppien välistä polkua, silloin se oli minulle juntu, ja pääsimme Kopinmäkeen. Monta kertaa viedessäni Ellen kotiin tapasin vanhan pariskunnan päiväunilta.
Ei Elle ollut sillä lailla vajavainen, että hänet olisi pitänyt sulkea laitokseen, mutta en minä hänen puheestansa mitään selkoa saanut.
Sitten vuosia myöhemmin kävin Härmän Häjyylyt-päivillä ja näin Kopinmäessä filmatun elokuvan/videon. Siinä Kopinmäen pirtistä oli tehty uudisasukkaitten asuttama homestead-talo lännellä. Kauppias-Erkki näytteli kokkia ja tarjosi muille riisipuurokattilaa todeten "hekää". Se on kohtelias sanonta muille "tässä, olkaa hyvä,ottakaa".

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13623
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #47 : 23.06.19 - klo:11:00 »
Taisin olla ekaluokkalainen, kun kotoani katselin radan suuntaan ja näin ison koneen, kaivurin, jolla oli pitkä puomi ja sen päässä kauha. Vuosnevaa kuivattiin ja koko aluetta Saarenmäen suuntaan. Työmaasta tuli minulle pitkäaikainen seurattava. Peltokankaan Raimo oil koneella rasvarina ja aina väliinsä, kun moottori sammutettiin, hän kiipaisi puomin nokkaan asti jonkun välineen kanssa. Siitä asti olen tiennyt, mikä on rasvaprässi.

Samoihin aikoihin retkeilin omilla poluillani Saarenmäen alla ja löysin sieltä isoja vesimonttuja, joissa näin olevan mustaeväisiä kaloja. Arveleisin, että montut ovat syntyneet silloin, kun pistorataa Härmän asemalta Ylihärmään on tehty. Toinen vaihtoehto olisi, että montuista nostettiin painomaata rämeestä tehdyille pelloille.
Muistan sen ensimmäisen kerran hyvin, kun tajusin, että montuissa on kaloja. Meillä oli kotona jonkilainen katiska, silloin se oli minulle kassi ja se piti noutaa nopeasti, juoksin mennen tullen. Älysin ottaa myös rautaämpärin mukaani, sellaisen raskaan resun, jota oli käytetty muurarille väliainetta vietäsessä katolle.
Sain niitä kaloja, ruuttanoita, ihan helposti paljon niin, että kotimatka oli tympeän raskas, koska ämpärissä piti olla vettäkin kaloille. Kaadoin ämpärissä olevat kalat omaan lehmien juottomonttuun ajatellen, että sieltä niitä sitten saan.
Isä oikeastaan suuttui minulle, kun sai tietää asiasta, että elukoitten juomavesi pilaantuisi. Äiti puolusti minua sanomalla, että pitäähän tuon ikäisellä olla jotakin tekemistä. Isä oli oikeassa. Vesimonttu meni piloille, kun ruuttanat niin lisääntyivät, että hyppivät ja samensivat veden savivelliksi. Eipä hätää, sillä isä oli suunnitellut oman painoveden saamisen navetan yläpuolelta olevasta purosta, luomasta, jota sen verran padottiin, että veden korkeutta oli keskikesälläkin riittävästi. Siihen joku sodasta kertova mies rakensi puuputket yli 200 metrin matkalle. Se oli hyvä systeemi veden saamiseksi elukoille navettaan.
« Viimeksi muokattu: 23.06.19 - klo:22:17 kirjoittanut mami »

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13623
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #48 : 24.06.19 - klo:06:40 »
Kiitos Mamille, korjasit ärrävikani.  :039:

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13623
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #49 : 09.07.19 - klo:14:54 »
Vähän tuonne vanhaan suuntaan kirjoittelin dronesta. Löysin jostakin sellaisen tiedon, että tulevaisuudessa ei dronea voi lennättää muuten kuin suorittamalla ao kurssin, jään odottelemaan tietoja.
Eilen Pookivaaran päällä tuli väkevänä mieleeni, kun edellisellä kerralla siellä kaveri droneaan lennätti. Samoin istuessani seurapenkissä sieltä etuvasemmalta alkoi kuulua surinaa ja dronehan siellä ystäväkansaa kuvasi. Jossain tietysti tätä kuvamateriaalia Herättäjä hyväkseen käyttää.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13623
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #50 : 02.08.19 - klo:10:11 »
Tuli mieleeni entiset maakuntahiihdot, kun yhtenä vuotena kilpailu alkoi Härmän Piriistä, tämä tietoni on varmentamaton. Kuitenkin taas kerran alkutalvesta katsellessani ulos radan suuntaan niin näin ison joukon hiihtäjiä pellolla ja niillä näytti olevan tulen palava kiire. Lunta oli vasta kovin vähän, että itse en ollut suksia jalkaani ehtinyt pistää. Nyt tuli minulle, poikonenhan olin ja aina niin utelias, sama tulen palava kiire ehtiä pellolle katsomaan, että mikä joukko se oli. Hain sukseni ja mononi ja hiihtelin pellolle katsomaan jälkiä. Leveä hiihdetty latujen ura siinä oli ja se minua kummastutti, kun oli luntakin niin vähän. Älysin hiihtää Kankaalle kysymään asiasta. Aina ystävällinen Raino kertoi, että nyt on maakuntahiihdot ja äsken se kilpajoukko meni tuosta ohitse. Muistelen, että sitten myöhemmin olin kerran tai kaksi Alahärmän joukkueessa oman osuuteni hiihtäjänä. Silloinhan urheiltiin mielellään monilla tavoilla, kesällä ja talvella.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13623
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #51 : 03.08.19 - klo:10:41 »
Olisikohan ollut niin, että lapsuuteni ajan maakuntahiihdot kilpailtiin loppiaisen aikaan. Silloin on yleensä aika vähän lunta, ainakin tähän aikaan. Minua kiinnosti enemmän rusakkojen "metsästäminen". Oli kuitenkin sen verran lunta, että saatoin seurailla jäniksen jälkeä. Rusakkohan jää vaikka kynnöspellon kiivujen väliseen koloon päiväksi lepäämään. Eihän minulla asetta ollut, oli vain into seurata jälkeä ja katsoa, että kuinka lähelle pääsin tällä kertaa. Ja haaveilin, että sitten kun saan rahaa, ostan oman pyssyn. Kohorttiaikanani en pyssy-sanaa juuri käyttänyt.

Niin aika vierähti, että tänään olen taas pyssytön. Luovuin aseistani valtion hyväksi - eikä ole harmittanut. Määräsin, että aseeni sulatetaan teräkseksi uusiokäyttöön.