Yhden ja ainoan kerran olen itse kinkun suolannut. Innoissani uuden talomme kellarista ja levinuunista, halusin olla perinne- emäntä.Ostin tuoreen kinkun hallista, tein suolaveden suureen saaviin jossa se likosi monta viikkoa. Paistoin kinkun ruistaikinakuoressa omassa leivinuunissa, ja onnistuihan se.
Enää en jaksa ryhtyä sellaiseen. Kinkku saa olla Prisman pakastealtaassa jouluviikolle asti. Ostan n. 5 kg luuttoman juhlakinkun, sulatan sen ja paistan saman tien. Turha sitä on oman pakastimen kautta kierrättää. Kinkkuja riittää. Toista se oli vielä parikymmentä vuottakin sitten. Silloin ostin tilaamani kinkun K-kaupan suuresta suolavesisaavista. Potkaan oli pistetty nimilappu. Joskus kauppias oli valinnut minulle aika huonon kinkun, luisen ja littanan.
En ole huomannut enää suurta hintasotaakaan, jota takavuosina oli, kun tanskalaispossujen reisiä myytiin lähes polkuhintaan.
Kaikkea on nykyään saatavana mielin ja määrin.Omenoitakaan ei enää osteta isoa laatikollista, kuten joulun alla kuului tehdä vielä 1980-luvullakin.