31. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;
32. mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.
33. Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne.
Lukaisin nopeasti tuon luvun....
Joku haja-ajatus, jos rohkenisin kertoa alemmuuden tunteen ja itsekritiikin seulan läpi...
Luvun alussa meitä kehotetaan olemaan Kristuksen seuraajia.
En huomannut oliko siinä jotain ehtoja tälle asialle.
Kai vaan rohkeaa heittäytymistä, uskallusta, luottamusta kysytään.
Mielelläni yritän muistaa Erkki Lemisen sanat...Kristus kulkee jalkaisin ja etsii
monttuihin pudonneita...
Ymmärrän että tuo sana koskee myös minua.
Olen etsijä, kyselijä, eksynyt lammas...Jeesus odottaa ja etsii juuri minua...
syntistä, heikkoa, armahdettua, pelastettua onnellista vaeltajaa...
Luvussa mainittiin myös seurakunnan kokoontumisista, sen tärkeyttä korostettiin,
olkoonkin erilaisia ajtauksia ja näkemyksiä...
Oksia on paljon, mutta runko on yksi...
Muistan kun alkusyksyllä iltaretkelläni osuin Herran johdatuksesta vapis-porukkaan,
totesin että saman Herran palvelijoita olemme, ja saimme iloita yhteisestä uskosta,
kiittää ja ylistää Herraa...rukoillen...laulaen Golgatan veressä voima on.
Mitähän muuta...
jep...niin nuo kopsaamani jakeet, vaikkei tänne kai kopsata pitäisi, vaan jutustaa
omia ajatuksia...
31 jae kehoittaa tutkimaan itseäni, ettei tuomittaisi...
no, olen kai vuosikymmenien saatossa tutkinut itseäni aivan liian vähän...tuomiota tulee...
tai oikein nähtynä...rakentavaa ja ohjaavaa palautetta...
jae 32, tuomio ei ole välttämättä paha asia, vaan se on Herran kuritusta = Rakastavaa
ohjausta ja siunausta!
Tuo jae 33!!!
Haluan olla Veli Herrassa, rohkea ajatus...niin uskon kunnes joku toisin toteaa...
Vetoan tässä roomalaiskirjeen 8 luvun loppuosaan, missä kysellään voiko meitä mikään
erottaa Kristuksen Rakkaudesta, yhteydestä...ja todetaan EI MIKÄÄN! Kiitos Herralle!
Ymmärrän tuon jakeen paljon laajemmin kuin aterialle odottamisen!
Sanon itselleni...elä sie rynni toiset unohtaen...vaan odota...iloitse...rukoile...näe...kuule...