Kirjoittaja Aihe: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku  (Luettu 6051 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19560
Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« : 09.10.16 - klo:22:28 »
Viikolle 10.10. - 16.10.16

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26051
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #1 : 10.10.16 - klo:14:24 »
Minulle ovat Uuden testamentin evankeliumit ja kirjeet antoisampia kuin VT. Tosin viisautta sieltä voi ammentaa, mutta näissä kaikuu Kristuksen ääni joko suoraan tai siten , kuten Paavalillakin, Hengen antamana.
---
1. Kor  4,  1  - 13;

 Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. 2 Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. 3 Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten tuomioistuin minua tutkimaan. En itsekään ryhdy tutkimaan itseäni. 4 Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. 5 Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.

6 Veljet, olen käyttänyt itsestäni ja Apolloksesta tällaista vertauskuvaa teidän takianne, jotta meistä oppisitte ymmärtämään sanat: "Tyytykää siihen mitä on kirjoitettu." Älkää siis mahtaillen asettuko yhden puolelle toista vastaan. 7 Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi? 8 Te olette näköjään jo kylläisiä, teistä on tullut rikkaita, olette päässeet kuninkaiksi -- toisin kuin me. Kunpa olisittekin kuninkaita, niin että mekin saisimme kuninkaina hallita teidän kanssanne! 9 Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi: olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten. 10 Me olemme hulluja Kristuksen tähden, te viisaita Kristuksessa. Me olemme heikkoja, te voimakkaita; teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan. 11 Yhä edelleen me kärsimme nälkää ja janoa ja kuljemme puolialastomina, meitä pahoinpidellään, me vaellamme paikasta toiseen 12 ja hankimme toimeentulomme omin käsin kovalla työllä. Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. 13 Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa.

---

Ensin Paavali piirtää kuvaa Jumalan työtoverin vaatimuksista ja piirteistä. Kysyn itseltäni; Vastaanko tähän millään tavoin.
Samalla hän kertoo itsensä tutkimisesta. On kummallinen paradoksi kun toisaalla kehoitetaan hyvään itsetuntoon, ja nyt hän sanoo ettei ryhdy tutkimaan itseään.

Tuomarimme on Herra. Se on ymmärrettävä tosiasia.

Sitten hän puhuu lahjoista. Niistä ei pidä ylpeillä.
Apostolit hän mainitsee vihoviimeisiksi, pohjasakaksi. J lopuksi hän luo ' Kahden maan kansalaisen muotokuvan'. Toisaalta kunniaa, toisalta halveksuntaa saavana. Nälkäisenä, mutta samalla kylläisenä.

" Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää! "



Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #2 : 10.10.16 - klo:16:19 »
Niinpä niin...

1. Kor. 4:9

Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten,

10 me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja.

11 Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina,

12 me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme;

13 meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.
-----------

Apostolit vihomiimeisiä....silti tavallaan ensimmäisiä....vihattuja ja vainottuja...aivan samoin kuin profeetat.

Mark. 6:4

Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".

Ap. t. 7:52

Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,
---------

-Nyt toin vain Sanan paikkoja joita mieleeni muistui.
-Mutta paljon asiaa sisältäviä lauseita, jakeita Jumalan Sanasta.


Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19560
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #3 : 11.10.16 - klo:21:06 »

3. Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4. sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.

15. Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.

20. Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
-----------------------------------------------------
Muutaman jakeen tähän otin esille 4:stä luvusta.
Jotain hajanaisia ajatuksiani, pari kohtaa noissa jakeissa käy kohti itseäni aika lujaa.

Meillä ihmisillä ei ole tuomiovaltaa, se on vain Herralla.
Silti ihmiset herkästi tuomitsevat, varsinkin Jumalan palvelijoita, jakeiden 3-4 perusteella.
Paavali kertoo että hän ei välitä tästä ihmisten tuomiosta.
Hän on vahva siinä uskossa ja tiedossa että vain Herra tuomitsee.
Kyllähän ihmisiltä tullut pilkka, tuomio, halveksunta, arvostelu silti pahalta tuntuu...
Paavali sanoo "En minä itsekään tuomitse itseäni".....niinpä...näin on vn!!

Jakeessa 15 puhutaan isästä.
Tämä aihe on vaan itselleni akuutti, olen aloittanut lukemaan kirjaa "Isän kaipuu".
Vasta alussa olen, siinäkin jo valtavasti koskettavaa tekstiä, mikä ei ollut omalle isälleni
ominaista, eikä minuunkaan oikein istu...mutta Taivaalliseen Isään kyllä! Hän on Abba, Isi!
Ainoa täydellinen Isä!
Haluan uskoa, se mikä minusta isänä, Herran omana lapsena, puuttuu...Herra itse korjaa ja
täydentää sen mikä tarpeen on. Saan elää anteeksiantamuksessa, armahdettuna syntisenä,
rakastettuna, hyväksyttynä...tällaisena kuin olen, ainutlaatuinen, Jumalan luoma persoona.

Jae 20, Jumalan valtakunta on voimassa, ymmärrän että Pyhän Hengen voimassa.
Saamme tätä Hengen voimaa itsellemme pyytää!
Voimavaikutukset ovat monet!


Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3261
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #4 : 12.10.16 - klo:00:06 »
Jae 1: "Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina."

Nuo Jumalan salaisuudet jotenkin kiehtovat minua. "Salaisuus" taitaa olla viittaus Jeesukseen.

Jae 5: "Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. "

Tämäkin voisi olla pidemmän pohdinnan aihe. Pidän varsin mahdottomana sitä, että tässä kuitenkaan kehoitetaan välinpitämättömyyteen tai vääryden hiljaiseen hyväksymiseen. Kyllä ihmisen pitää olla suoraselkäinen ja osata tuomita, kun aihetta on. Toki se ei ole helppoa.
Jos vaikka kadulla joku ryöstää jonkun ja en tuomitse tekoa tai tekijää on sekin jonkinlainen tuomio: "tekosi on sallittu". Ja tällainen tuomiohan on ehdottoman väärä.
Tässä asiassa itsepetos on salakavala: kuvittelen, että en tuomitse ja käytännössä annankin väärän tuomion, eli että tuomitsen silti, mutta tuomitsen väärin.


Jae 6: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on"

Ei ole helppoa tätä viisautta toteuttaa ja kuitenkin jo oman ja toisten hyvinvoinnin kannalta on tähän syytä pyrkiä.

Jakeesta 9 voi päätellä, että ihmisten elämä on ikäänkuin suuri näytelmä, jota ainakin enkelit seuraavat, ehkä välillä suurenkin jännityksen vallassa. Voihan olla niin, että niin hyvät kuin pahat henkiolennot seuraavat tätä näytelmää jännittyineinä siitä, että kuinka tässä käy. Tai ehkä moni heistä tietää lopputuloksen, mutta ei ehkä sitä, että kuinka siihen lopputulokseen oikein viodaan päätyä.
"Näytelmä" päättyy Jumalan täydelliseen voittoon ja pahan täydelliseen häviöön.

Jae 12:  " ... Meitä herjataan, mutta me siunaamme... "
Jae 13. "Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. ..."

Tuossa puhuttiin apostoleista.
Entäs me?
Kun luetaan monia tekstejämme tällä foorumilla tai ihmisten tekstejä muilla foorumeilla, voidaan meistä tavallisista ihmisitä sanoa usein näin:
"Meitä herjataan, mutta me herjaamme takaisin" tai "Meistä puhutaan pahaa, mutta mekin puhumme pahaa toisista."


20: "Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana."

Millä tavoin ilmenee voimana?
Kyseessä tietysti on Jumalan voima, mutta miten tämä käytännössä ilmenee?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26051
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #5 : 12.10.16 - klo:07:33 »
Vastaan omalta kohdaltani.  Olen kokenut Jumalan valtakunnan läsnäoloa muutamin eri tavoin.


Ehtoollisen vietto on lähes aina sellainen kokemus, että olemme sen piirissä.

Koen aika- ajoin suurta hartautta muulloinkin kuin seurakunnan yhteydessä. Se liittyy usein rukouksen kanssa yhteen.

Pienet lapset ovat taivaan kansalaisia kunnes tietoisuus heissäkin kadottaa viattomuuden.

Kastehetkessä ja uskovan vainajan hautaansiunaamisessa on taivas läsnä.

Olen kuunnellut puhujia, pappeja ja maallikoita joille Henki on antanut sanat puheeseen.

Henki itse ilmoittaa itsestään. Lohdutus, johdatus ja opetus ovat sen työtä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3261
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #6 : 12.10.16 - klo:08:38 »

Ehtoollisen vietto on lähes aina sellainen kokemus, että olemme sen piirissä.


Hyviä ajatuksia nuo kaikki.

Ehtoollisessa on Kristus salatulla tavalla käsin kosketeltavana läsnä. En ehkä tunne mitään, ajatukseni ponnisteluistani huolimatta lentää maallisiin ajatuksiin, mutta silti ehtoollisvieras ilmeisesti jotenkin salatulla tavalla tulee osalliseksi Kristuksesta.

Itsensä koetteleminen kuuluu ehtoolliseen.
En ymmärrä, tai ymmärrän, mutta äärimmäisen vähän. Sen ymmärrän, että ehtoollinen on suuri ja tärkeä meiltä peitetty salaisuus
« Viimeksi muokattu: 12.10.16 - klo:08:42 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19560
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #7 : 12.10.16 - klo:10:08 »
Tuntuu hyvältä lukea täällä kaikkia ajatuksianne!   :109:

Koitan miettiä vielä jaetta 20, Jumalan voiman ilmenemistä, Pyhän Hengen voimaa.
Varsin aralla tunnolla olen, mutta en ainoa, ja yritetään kantaa ja rohkaista toisiamme
rukouksin.

Miten voima ilmenee minussa, minun kauttani?
Olen muurinaukossa omalla paikallani uskollinen, en pakene.
Kristuksen tulee kasvaa, minun vähetä.
Ei ole hyvä asia ollenkaan että pyörin omassa heikkoudessani, voivottelen...ja siihen vedoten
pakenen, piiloudun ja totean että en osaa, ei minusta ole mihinkään.
Vaan saan kiittää ja ylistää Herraa siitä mitä Hän on, mitä Hän on minullekin antanut,
minussakin tehnyt, saan kiittää kaikista lahjoistaan, kiitosaiheita kyllä on.
Ja se että olen rohkeasti oma itseni, pelkäämättä, häpeämättä.

Pyhän Hengen voima näkyy myös seurakunnassa, kristittyjen keskinäisessä yhteydessä.

Ihmisenä, ihmisten kesken, kaikki on kyllä puutteellista.
Mutta saamme katsoa Kristukseen, meille on annettu rukous, esirukous.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26051
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #8 : 12.10.16 - klo:10:58 »
Tuo lause, Kristuksen tulee kasvaa, minun vähetä, on pelkkä fraasi, jollei ymmärretä että se tarkoittaa tekoja joita teemme toisille ihmisille. Eikä vain pelkästään esirukoustekoja.

Teot ovat rakkautta, ja rakkaus on Jumalan voimaa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #9 : 12.10.16 - klo:11:21 »
Tuo on kyllä totta.
Esim. siinä Kor. kohdassa tuonnempana kun puhutaan rakkaudesta, niin siellä sanotaan että vaikka jakelisimme kaiken omaisuutemme tai tekisimme mitä muuta vaan, mutta jos rakkaus puuttuu, Jumalan rakkaus, ei se mitään hyödytä.
Ja vaikka puhuisimme enkelien kieltä mutta ei olisi Jumalan rakkautta, se ei mitään hyödytä.
Ja uskon, että jos on ns armolahjojakin ja jos niitä ei käy6tä Jumalan rakkaudesta käsin, eivät nekään mitään hyödytä.
Toisia ihmisiä varten on kaikki annettu, ei omaa hyvää vaan toisten palvelemiseen.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #10 : 12.10.16 - klo:11:24 »
Jumalan rakkaus on käsittämätöntä, kun ajattelee vaikka Golgataa.
Se on todella ihmeellistä.
Samoin (vaikka yksinäinen olenkin) niin avioliitto on ihmeellinen asia.

Ef. 5:33

Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

Ilman Jumalan rakkautta ihminen on vain sanahelinää, ilman tekoja ihminen on tyhjä kuori.
Jumala vaikuttakoon ihmisen sisimmässä oikeaan suuntaan niin avioliitoissa kuin muita palvellessa.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #11 : 12.10.16 - klo:11:47 »
Ja vakka pelastuminen on täydellistä lahjaa Jumalalta niin tuli mieleen apostolin sanat:

Jaak. 2:18

Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.


19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.


20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?

21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?

22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;


23 ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
------

Samoin heprealaiskirjeen luku 11 kertoo uskosta ja teoista.
Siis vaikka vanhurskauttamisemme tapahtuu täysin Jumalan armosta, niin olen ajatellut, että esim. apostoleilla oli tekonsa sanojensa lisäksi, muutoinhan raamatussa olisi "apostolien sanat" mutta mielestäni siellä on "apostolien teot"

Siis Jumala kun saisi vaikuttaa, niin silloin saisi olla lähimmäinen ennen minua, ja en enää minä vaan Kristus minussa.
Elämä on minulle Kristus ja kuolema voitto.
Sanoo Paavali.
Onhan siinä paljon sanottu.

Ja minä paljon kirjoitan.
Samalla mietin.

Armolahjanakin yhtenä manitaan "uskon teot"----ja voi kai olla uskon rukous....

Mutta ei itsekkääseen käyttöön, mielestäni.
Noillakin leivisköillä kaiketi palvellaan muita ihmisiä...sikäli mikäli osataan, kyetään, voidaan ja voimaa saadaan.

-pitkä pötkökirjoitus.



Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #12 : 12.10.16 - klo:11:50 »
Ja kaiken lisäksi:

-ihan arjen keskellä.
-palveluvirat voivat olla monet.

Virsi 454

1.
Liekkejä on monta,
valo on yksi,
hän on Jeesus Kristus.
Liekkejä on monta,
valo on yksi.
Hän yhdistää meidät.

2.
Oksia on paljon,
runko on yksi,
hän on Jeesus Kristus.
Oksia on paljon,
runko on yksi.
Hän yhdistää meidät.

3.
Lahjat ovat monet,
Henki on yksi,
hän on Henki Herran.
Lahjat ovat monet,
Henki on yksi.
Hän yhdistää meidät.   

4.
Palvelijaa monta,
yksi on Herra,
Herra Jeesus Kristus.
Palvelijaa monta,
yksi on Herra.
Hän yhdistää meidät.

5.
Uskovia paljon,
ruumis on yksi,
yksi seurakunta.
Uskovia paljon,
ruumis on yksi.
Hän yhdistää meidät.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #13 : 12.10.16 - klo:12:10 »
Anteeksi kun kirjoitan paljon peräkkäin.

Mutta sekin juolahti mieleen, että Jos Jeesus olisi ollut itsekäs niin hän ei olisi mennyt ristille.
Sovittamaan.

Mutta hän rukoili verta ja hikeä Getsemanessa ennen Golgatalle menoa ja sanoi: "Mark. 14:36

ja sanoi: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!"
----

Siinä näyttäytyy luomakunnan suurin mahdollinen Jumalan rakkaus.
Vapahtajassa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19560
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 4. luku
« Vastaus #14 : 12.10.16 - klo:12:11 »
Jossain sanotaan "Jumalan Rakkaus vaatii meitä"
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
Olisko tämä Jumalan Rakkaus hänen voimansa ja vaikutuksensa suurin ilmenemismuoto?
Paavali totesi että tahto hyvän tekemiseen on mutta voimaa ei, jotain tuollaista.
Teot kai seuraa tahtomisesta.
Ymmärrän esirukouksen mieluummin teoksi, tahtomisen seuraukseksi.