Kirjoittaja Aihe: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku  (Luettu 20450 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15269
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #15 : 29.09.16 - klo:06:52 »
"Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia."
Kuka avaa tämän lauseen alkuosan minulle?

Tuo ei ymmärrykseni mukaan arkoita mitään kaikkitietävää viisautta. Sen sijaan se voi viitata vapauteen pohtia mitä tahansa ilman rajoittavia ennakkokäsityksiä. Henki avaa silmät ja korvat huomata oleellinen siinä, mistä kristitty katsoo kutsumuksekseen ottaa selkoa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25621
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #16 : 29.09.16 - klo:07:00 »
11 Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on


Tämä ajatus  ihmisen hengestä, mielestä, on hieno. Se johtaa ajatukseen itsetunnosta, hyvästä sellaisesta. Välillä tuntuu että itsensä huonosti tunteminen johtaa outoon esiintymiseen. Viittaan esim. mediasta lukemiini ja kuulemiini lausumiin. Niitä ei Jumalan Henki ohjaa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #17 : 29.09.16 - klo:09:12 »
Mietin tuota jaetta 15...
"Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa"

Riippumatta siitä, mitä tuo paikka oikeasti tarkoittaa, niin voi hyvin ajatella, että kaiken, mitä ihminen tekee ja voi tehdä, on Jumalan sallimaa. Jumalan ulkopuolella eli sallimatta ei voi mitään tehdä.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #18 : 29.09.16 - klo:15:02 »
Luin nopeasti luvun läpi jälleen tässä.
Minusta se on kovin positiivinen, rohkaiseva, lohduttava.

Saan olla heikkona ihmisenä Jumalan yhteydessä, ilman vaatimuksia.
Saan ottaa vastaan mitä annetaan.
Voimia, iloa ja rauhaa tavallisen arkisen elämän keskelle.
Saan rohkeasti ja iloiten, kiitollisena olla oma itseni, luomistyön ihme.
Saan olla antamassa, olla Kristuksen kirjeenä.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25621
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #19 : 29.09.16 - klo:15:40 »
Taidat puhua jonkin muun kuin 1.Kor 2.luvun jakeesta 15.
Onko Filippiläiskirje mielessäsi ?

Tuo Kaikki minä voin Hänessä... on hyvä muistaa kun epäilys iskee.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25621
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #20 : 29.09.16 - klo:15:43 »
Se on Filippiläiskirjeen 4. luvin 13. jae.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19482
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #21 : 29.09.16 - klo:17:36 »
Kirjoitin epäselvästi, ne muut kohdat otin 15 jakeen lisäksi muualta.   :039:

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #22 : 29.09.16 - klo:20:35 »
Tuo ei ymmärrykseni mukaan arkoita mitään kaikkitietävää viisautta. Sen sijaan se voi viitata vapauteen pohtia mitä tahansa ilman rajoittavia ennakkokäsityksiä. Henki avaa silmät ja korvat huomata oleellinen siinä, mistä kristitty katsoo kutsumuksekseen ottaa selkoa.

Mikähän tässä on, kun tuo jae tuntui minusta aiemmin ennemminkin viittaavan hengellisen ihmisen kaikkitietävään viisauteen, mutta eihän tuossa tosiaankaan sellaisesta puhuta.  Ja käytäntökin osoittaa, että eihän ainakaan pelkkä kristillisyys tee ihmistä eri alojen asiantuntijaksi.

Tuli tuossa Penan tulkintaa lukiessa tuosta sanaparista "tutkiskelee kaiken" ajatus, että kukapa tietää, vaikka se viittaisi siihenkin, että hengellinen ihminen ei ikään kuin anna "tuomioita" muutaman sekunnin tai minuutin kuluttua uuteen asiaan törmätessään, vaan tutkiskelee tarkkaan ja antaa ajan kulua, ennen kuin antaa asiasta lausunnon.
Toisaalta, tuo kertomani ajatus ei kyllä taida mikään hengellinen ominaisuus olla, vaikka ymmärtäisin, että se silti on linjassa Raamatun kanssa.

Jos vaikka hengellisen ihmisen asuin seuduille tulee väkevä kovaääninen saarnaaja Amerikasta, niin hän ei välttämättä heti innostu mukaan saarnaajan porukkaan tai ei myöskään anna tyrmäävää lausuntoa, vaan jos asia häntä kiinnostaa, niin hän tutkii rauhassa asiaa, antaa ajan kulua ja tutkistelee edelleenkin asiaa ja antaa "tuomionsa" vasta pidemmän ajan kuluttua.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #23 : 29.09.16 - klo:20:36 »
 "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".

Tämä on jäänyt mieleen lapsuudesta. Äitini sen jossain yhteydessä on lukenut, ehkpä se on luettu jonain iltana iltalukemisen yhteydessä.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15269
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #24 : 29.09.16 - klo:21:07 »
Toisaalta, tuo kertomani ajatus ei kyllä taida mikään hengellinen ominaisuus olla, vaikka ymmärtäisin, että se silti on linjassa Raamatun kanssa.

Mikä se sellainen 'hengellinen ominaisuus' olisi? Eivätkö Paavalin luettelemat hengen hedelmät ole sellaisia? Eiköhän tuon voi ymmärtää tähän kuuluvaksi: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #25 : 29.09.16 - klo:21:23 »
Joo, kyllä se tuohon listaan tuntuu sopivan.


Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1750
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #26 : 02.10.16 - klo:18:25 »
Jonkinlaisista hengellisistä silmälaseista tuossa luvussa puhutaan, mielenmuutoksesta. Ajattelen että tuo kaiken tutkiminen tarkoittaa uutta näkökulmaa kaikkeen uutena hengellisenä ihmisenä. Mutta että häntä itseään ei kukaan pysty tutkimaan? Ehkä hän näyttäytyy vähän käsittämättömänä muille ihmisille.

"Mutta meillä on Kristuksen mieli" -on mielestäni paljon sanottu, vaatii paljon uskoa sanoa noin. Kun samalla aikaa kuitenkin tuntee oman syntisyytensä ja raadollisuutensa. Koko luku huokuu kokemusta muutoksesta hengelliseksi ihmiseksi, salatun maailman aukenemista.


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25621
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #27 : 02.10.16 - klo:19:40 »
 :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15269
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #28 : 02.10.16 - klo:21:42 »
"Mutta meillä on Kristuksen mieli" -on mielestäni paljon sanottu, vaatii paljon uskoa sanoa noin.

Kristuksen mieli taitaa olla meillä vaikka ei minulla eikä sinulla. Seurakunta edustaa Kristusta maan päällä, ei uskoakseni kukaan ihminen yksinänsä. Ehkä sitä uskoakin saa riittävästi kokoon kokoontumalla yhteen.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3231
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje, 2. luku
« Vastaus #29 : 22.10.16 - klo:01:12 »
Ehkä sitä uskoakin saa riittävästi kokoon kokoontumalla yhteen.

Tämä on jollakin tapaa vähintäänkin kaksiulotteinen asia.
Jos evankeliumi on keskeisellä sijalla kokoontumisessa, niin uskoakin syntyy, koska usko syntyy evankeliumin kuulemisesta ja tällöin kokoontuminen koituu siunaukseksi.
Ehkä ei muuta tapaa uskon syntymiselle olekaan, kuin evankeliumin kuuleminen tai itse lukeminen.

Jos taasen kokoonnutaan suureen kristilliseen megatapahtumaan, jossa evankeliumia ei suoranaisesti kielletä, vaan ei merkittävästi esilläkään pidetä muuta kuin näön vuoksi, niin siinä tuo suuri joukko luo sellaisen voiman tunteen tai "väkevän" me-tunteen, joka ei välttämättä ole mitenkään eritysen kristillistä, vaan tavallista ihmisen toimintaa, jota vain kuvitellaan jotenkin erityisen kristilliseksi.

Kyllä minulla on kokemuksia suurista massa-tapahtumasta, jossa kokoonnutaan kristillisissä merkeissä, mutta saarnat ovat yhteiskunnallisia asioita käsitteleviä tai sitten suuria ihmeitä, joita ihmisille on tapahtunut.
Todella tärkeitä asioita molemmat ja todella lähelle ihmisten arkea liippaavat molemmat, vaan ei siitä taida olla kristillisen uskon synnyttäjäksi tai ylläpitäjäksi vaan ennemminkin suruttomuuden uneen tuudittajaksi.
Olen vähemmistössä edustamani näkökannan kanssa ja jos ruvetaan huutoäänestämään, niin häviän sen 100 - 0.
« Viimeksi muokattu: 22.10.16 - klo:01:16 kirjoittanut karjalaisenkyösti »