Seviytymistarinoita eli miten selviän arjen ongelmista.

[seppos]

Jos herään aamuyöllä eikä uni millään jatku, niin näin menettelen. En pue, vaan menen keittiöön ja syön viilin. Itseasiassa viili on sama kuin lasi maitoa, mutta hapatettuna eli eiköhän maitokin toimisi, jos siitä tykkää, minä en. Jos viiliä ei ole niinsyön hedelmän, vilkaisen postiluukusta pudonnutta aamulehteä. Vartin jälkeen on taas levottomuus kaikonnut ja uni jatkuu heti kun pääsen sänkyyn. Veri pois aivoista vatsaan, niin nukuttaa aamuun saakka.

[malla]

Kiitos, tämän muistan jatkossa.
Ja asenne-asiat myös, asenteet on kuin mielenlinnakkeita, olen ajatellut.
Monesti asenne tai sen mahdollinen muutos saattaa auttaa tarpomaan eteenpäin elämässä.
Ja anteeksiantaminen, vaikka joskus kirveleekin kovasti.

[malla]

Muistelisin, että eräs luovuuden määritelmä menee jotensakin näin:

"Luovuus on kyky käyttäytyä yllättävissä tilanteissa tarkoituksen mukaisella tavalla"

Arjessa tätä(kin) aina joskus testataan.
Ja sitä, kuinka pääsee vaikeiden asioiden yli.

[vn]

Minä en tuollaisissa pienissäkään testeissä kestä enkä ole luova.
Onnistumisen kokemusten puuttuessa maailma luhistuu.
Onneksi Jumala auttaa, koskettaa, pitää huolta, kun lakkaan omin voimin taistelemasta.

[malla]

Jännä miten sitä osaa tehdä yhdelläkin kädellä asioita.
Hitaammin mutta silti moni asia luonnaa.
Oppia ikä kaiki.

[1944]

"Mihinäs kuhunas" Sinä olet kätesi telonut? Jos saan olla utelias.

[malla]

Arkinen kömmähdys, joita joskus sattuu ja tapahtuu.
Toipuminen tapahtuu ajallaan.

[malla]

Tuli mieleen sekin, että lapseni olivat pieniä kun jäin yksinhuoltajaksi.
Oppivat monet asiat jo aika pieninä, kun olin kolmivuorotyössä, että saatiin leipää ja vähän voitakin leivän päälle.
Asioilla on aina myös valoisammat puolensa.
Vaikka mieluusti olisin kasvattanut lapset yhdessä heidän isänsä kansa.
Mutta tähän päivään olen selviytynyt tavalla ja toisella.

[malla]

"Mihinäs kuhunas"

Kotoisalle kuulostavat sanat,
Itse käytän niitä puhuessani usein.
Jäi matkaani mukaan etelä-pohjanmaan turneelta.

[malla]

Mutta nyt alan syömän lohta ja salaattia.
Siunausta päiväänne, Selviytyjät.
Ja ihan oikeasti minusta tuntui, kun seppos avasi tämän ketjun, että napsahtipa sopiva aloitus hyvään aikaan, se puhutteli.

[vn]

Ja jos olenkin huonompi selviytyjä, niin Isä antaa kuitenkin voimia päivien mukaan. 

[malla]

Tavalla ja toisella.

Soitin entisen kotipaikkani naapurille ja hän lupsi laittaa poikani haudan talvikuntoon.
Minusta ei oikein ole ajaksi nyt,  ainakaan pitempää matkaa.
Tyttö varmaan ensi viikonloppuna täällä olessaan laittaa isäni haudan kuntoon.
Serkkuni hoitaa mummon, papan ja kaikkien enojeni haudat.
Kiitollisin mielin näistäkin asioista ja ihmisistä, jotka auttavat näissäkin asioissa.
Puolukoita olen jo saanut ja serkku tuo lisää.

[donpate]

Olen havainnut kehitelleeni erilaisia manöövereitä ettei ongelmiani huomattaisi. Esim ulkoillessa pysähtelen katselemaan näyteikkunoita yms.. Mutta kyllä osa jengistä osaa lukea kehonkieltä niin että tarjoavat esim istumapaikkaa julkisissa. Tulee aivan mieleen luontoohjelmista jotkut eläimet jotka pörhistyvät selviytyäkseen ja peloitellakseen uhkaajansa.

[vn]

Malla kertoi tuossa miten saa apua moneltakin taholta, varmaan muulloinkin kuin ollessaan
käsi kipsissä.
Jäin miettimään...itse luulen olevani vielä nuori...ja selviäväni ilman apua...
Itse asiassa minua nolottaa ottaa apua vastaan tietyissä tilanteissa.
Esimerkiksi:
Jos olen tilaisuudessa jossa kahvikuppi haetaan tarjoilupöydästä...
melko varmasti läikytän kahvia kantomatkalla lattialle...ehkä koko kupinkin...
silti minun on vaikea myöntää heikkouttani ja pyytää kantoapua.
 

[Riitta-mummi]

On hyvä, että olen nyt laatinut taktiikan kuinka menetellä jos hypoglygemia yllättää kun ollaan kaupassa. Ensimmäinen sääntö on, että muistan syödä jotain pientä ennen kuin lähden ostoksille. Puolikkaan banaania esim.
Jos kuitenkin käy niin, että alan hiota ja vapista, suuntaan irtokarkkihyllyille. Laitan pienen määrän suklaanamuja pussin, punnitsen, mutta en sulje ennen kuin olen syönyt niistä muutaman.
Koska on kameraseuranta, haen työntekijän, yleensä siinä onkin sen osaston hoitaja ja kerron mitä teen ( tein ). Hänellä on myös diabetes ja hän ymmärtää kyllä, siitä ollaan puhuttukin.
Jos kävely on heiluvaa, pidän ostoskärryn reunasta kiinni. Matti tarvitsee kärryn tukea minuakin enemmän.

En välitä mitä minusta tällöin ajatellaan, enkä ajattele myöskään muista jos näen kahvikuppineuroosia tms.

Maunon seurakahveilla pyysin partiopoikaa kantamaan kahvikuppini pöytään, kun toisessa kädessä oli keppi, toisessa voileipälautanen. Hyvin kohteliaasti poika auttoi, etteipä vain ollut hyvillään kun pyysin apua. Nuoret auttavat mielellään.