Dokumentin Nadia Comanecista (aan päälle kuuluisi ylöspäin kovera hattu) ja Ceaucescun perheestä (pitää samoin kirjoittaa hieman toisin). Muistan hyvin kisat 1976, itse dokkarin lopuksi kelasin moneen kertaan Nadian permantoesityksen ja eritasonojapuut, EM-kisojen puomin samoin. Aivan nautinnosta nähdä niin tajutonta joka ikisen lihaksen hallintaa.
Kiva oli myös kuulla Nadian itsensä kertomana syyt, jotka tekivät hänestä niin huikean etevän. Montrealin kisojen aikaan juteltiin oikeastaan vain säälien siitä kuinka Romaniassa pikkutytöt pakotetaan pelottelemalla ja kiristämällä treenaamaan ihan hillittömästi. Se oli toinen puoli totuutta. Pidin siitä, kuinka avoimesti Nadia itse kertoi halunneensa itse jo pikku tyttönä voimistella, nauttineensa päästessään salille, iloinneensa.
Ei se pese kommunismia puhtaaksi. Nadiasta sai kuitenkin uuden särmän esille, enkä minä edes pidä häen innostustaan, haluaan olla etevä, halua hallita joka liikkeensä syntinä. En sitäkään että hän sanoo: Halusin olla paras.
Toinen kiva kevytsarjadokkari kertoi miehestä joka hiihti halki Etelämantereen kerätäkseen kuuluisuutta, yllätys yllätys, ei itselleen vaan rintasyöpäpotilaille hyvän ystävän sairastuttua.