Täällä samoin on satanut rajusti mutta aamu on äärettömän kirkas. Muistan aika kaiholla kouluvuosiani oikein totta, syksyä joka toi uudet kirjat ja päällyspaperit, kynät kumit terottimet lujat päätökset ja oikeastaan kahdessa koulussa, kansakoulussa ja lukiossa myös syvää viihtymystä ja mielenkiintoisia uusia asioita. Keskikoulussa olin väsynyt sen myönnän enkä jaksanut suinkaan sinne edes mennä, saati sitä koulua käydä. Kun pääsin nielurisoistani ja pahimmasta murrosiästä ja tämä on totuus, kasvaminen väsyttää, jaksoin kiinnostua.
Koetan mennä muistoissani sinne takaisin ja omistaa sen mielentilan, muutoin en pääse menneeseen enää.
