Odotan aurinkoa varsin innoissani kun siitä puhuttiin että maanantaina näyttäytyy. Tiistaina ryömin peiton alle jonkin uuden kirjan kanssa. Taidan ostaa sittenkin valolampun, niitä myyvät halvasta hinnasta kesällä, ostan pienen vain. Edellisestä koitui kohtauksia ja lahjoitin sen sisarelle.
Asetan sen johkin syrjään, tai ostan saman tien kukkavalon ja ryhdyn seuraamaan paulioitten kukkimista. Ne kukkivat hyvin koko ikkunalaudat täynnään kun asunto oli valoisa. Viihdyn tässä, riippuu paljon, hämärtääkö vastapäinen talonseinä vai suuri lehtevä kirsikkapuu. Mutta hämärä hän on. Hugelokin on matalapaineella laiskempi juoksemaan pyörässä ja sen tekisi hyvää paljon juosta.
Tai saatan repiä itseni niskasta koneelta ja viedä itseni läheiseen uimahalliin olkoon vaikka kuinka täysi väkeä. Ei tällä säällä kukaan liikaa liiku, mutta sain takaisin italianrahoja kun tuli pitkä kohtaus lähtöaikaan. Lapsi 4 voitti jonkun venäläisen kanssa jaetunensipalkinnon elämänsä ensimmäisessä sellokilpailussa ja lapsi 2 tauluja on ripustettu elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn taidekeskus Salmelaan eli unohdan lapsuudenystäväni kommentin, hän säälii syvästi näitä ehkä heitä ei tarvitse niin kauheasti sääliä vaikka juuri he eivät lukiota suorittaneetkaan ja ihan kohta on juhannus ja se lusitaan yhdessä vaikka sataisi miten. Täytyy ostaa sinne jotakin syötävää.