”…
Maantieteellisen sijainnin mukaan luetellut rannikkoasemat muodostavat rytmillisen ketjun, jossa samankaltaisuudet ja erot vuorottelevat. Orrengrundin ärrät vyöryvät tärykalvolle ennen Emäsalon pehmeitä vokaaleja, Jussarö ja Russarö rimmaavat, saaret, luodot ja niemet toistuvat.
…
Merisäätiedotuksiin törmää säännöllisesti myös kaunokirjallisuudessa. Jo itsessään runollinen ja tunnereaktioita houkutteleva merisäälitania liittyy kirjallisuudessa usein nostalgiaan ja lapsuusmuistoihin. Toisaalta sitä on käytetty ilmentämään merkityksien häviämistä ja siitä syntyvää uuden toivon ja luopumisen virettä. Vaikka se näennäisesti kuvaa tieteellisen tarkkoja havaintoja meteorologisista ilmiöistä, kirjalisuudessa merisää kartoittaa yksilön sisäisiä tunnetiloja.
Korosteisimmat merisäähän liittyvät tunnelmat ovat hetkeen uppoaminen ja turvan tunne. Kirjallisuuden merisääkliseenä voi pitää kohtausta, jossa lapsi kuuntelee merisäätä isovanhempiensa keittiössä, turvallisessa ympäristössä kaukana maailman kolhuista.
…
Tuskin mikään muu radio-ohjelma on herättänyt yhtä paljon versioita ja variaatioita kuin merisää. Kun ottaa huomioon, miten ilmaston muuttuminen muuttaa elämänpiiriämme lähitulevaisuudessa, odotettavissa on meteorologisten teemojen runsastumista kauno- ja tietokirjallisuudessa.
Merisäällä voi tässä olla kaksi tehtävää: tarjota nostalginen ja eskapistinen reitti menneisyyteen, jossa sään vaarat liittyvät satunnaisiin myrskyihin, tai toimia välineenä käsitellä ihmisen suhdetta muuttuviin sääoloihin, jotka hän on omalla toiminnallaan aiheuttanut.”
Sanna Nyqvist: Kotka-Rankki, viisitoista – Merisää on radiolähetysten klassikko ja arjen runoutta
Parnasso 3/2016, s. 18 ja 20
