En päässyt lähtemään Kankaalaan, sillä huomenna lisätutkimuksiin, mutta eri laitteelle 
Jumala kanssasi sille matkalle, mitä ei pidä lukea että jaah, se on sitten menoo. Toivon saavasi apua sentään kolme vuotta kestäneeseen vaivaan.
NYT. Täällä aukaistiin iso kone. Minä lupasin sisarelle noudattaa muuan deadlinea ja kun hän maaliskuussa aloitti tämän kimputtamisen minä teen tämän. Olisi edes siileistä kysymys vaan ei.
Muistoja kohdatessaan joutuu kulkemaan ruusustossa, jossa pistelevät piikit joita en luullut siellä olevankaan, siihen mittaan minä olin naiivi ja typerä, tai vähintään oletin etteivät ne minua pistä. Kyllä pistivät ja pistävät elken niitä vedä pois ja sen tähden sittenkin suostuin vaikka viidesti sanoin, ei tipu.
Lapsi näki kaiken ja aikuisen on se kaikki nyt kestettävä, eikä se ole helppoa. Kuitenkin kiitin kun eräänä iltana sammutin koneen, saldo viisi riviä. Pakko nämäkin on muistaa ja sittenkin helpottaa kun ne on nähty. Ehkä sen viiden rivin päivänä heräsi ymmärrys, ehkä jouduin vain toteamaan pahuuden, mutta totuus sittenkin on tekevä vapaaksi.
