Lutherin lukeminen tuottaa ajatuksia muutoin melko tyhjään päähän.
Minussa, se on , lihassani ( Paavali sanoin ) ei ole mitään hyvää, siksi se onkin kuoleva.
Jos minussa on hiukankaan hyvyyttä, se on Jumalalta. Se on silloin ikuista, ja määrätty olemaan aina, ja Hänen yhteydessään.
Rakkaus on Jumala lahja. Kaikki rakkaudeksi kutsuttu ei ole tätä rakkautta. Se voi olla lihan himoa, itsekkyyttä. Silloin se tuottaa sen hedelmää.
Kärsimys on Jumalan lahja. Ilman sitä emme kasva. Se on tie yhteyteen Kaikkivaltiaan ja Hänen rakkaan poikansa kanssa. Poika on pelastuksen takuumies.
