Ei meillä kenelläkään ole armolahjaa kurkistaa tulevaisuuteen. Kyllä vanhusten osa on huonontunut ja niitä koteihinsa yksinäisyyteen kuolee.
Ei ole. Kotiin kuolemisia, huonoa hoitoa ja yksinäisyyttä kohtasin huomattavasti enemmän juuri omassa työssäni, jota se sivusi sekä aivan konkreettisesti (psykiatrinen sairaala oli viimeinen paikka jonne kyörättiin mieleltään täysin terveitä, ei-dementtejä vanhuksia koska " ei pärjää kotona" esimerkiksi lonkkaleikkauksen jälkeen, ei ollut mitään vaihtoehtoa kuin ylipaikalle sekavien ja levottomien akuutisti psykoottisten kanssa!)
SE oli hirveää, samoin oli hirveää katsella joissakin maaseudun terveyskeskusvuodeosastojen lohduttomuutta. 1970-luvulla sairaanhoitajaopinnot jo puoliväliin vienyt siskoni lopetti ne. Hän sanoi ettei kestä katsella, kuinka vanhuksia kohdellaan. Äitini soitti usein minulle koska ei ihan selvääkään, mitä sisareni itkee... Siis miten potilas tapetaan vellillä? Eli pikkuoppilaan hoitotyön potilaalle letkutettiin ravintoliuos henkitorven puolelle! Eikä kukaan käy katsomassa. Siskoni kävi tapaamassa yksinäisimpiä vielä vuosikaudet, useita kuolemaan saakka, askarteli heille kaikenlaista, vei kukkia.
Näin itse tilanteen kohenevan.
Ettekö te hyvät ihmiset ole lainkaan huomanneet, kuinka ensin pantiin yliopistolla kaikki järjestykseen, oli opintotukea ja valtiotakausta lainaan, rakennettiin kiihkeästi asuntoja? Kuinka ihmeessä kaikki huomio on juuri opiskelijoiden hyvinvoinnissa? Ja kas ihmettä! Kun kuluu kaksi vuosikymmentä niin puretaan pois valtiotakaukset ensin ja sitten ruvetaan vähentelemään noita joutavia oppilaitoksiakin.
Näinpä miten sitten kun nuo ylioppilaiden etujen pystyttäjien lapset varttuivat nuoriksi aikuisiksi että tarvittiin psykoterapialle korvamerkityt tuet. Kolme vuotta, ja ei kun lisää terapeutteja, ja lusäksi kunnallinen tukijärjestelmä niin että hyvällä onnella saa sitä terapiaa kuusi vuotta, riippuu kunnasta.
Ja kas ihmettä! Nyt se tuntuu vallan joutavalta, eli puretaan pois. Kaksi vuotta.... Eikä nyt ihan kaikille sentään.... Kyllä se kuulkaa lyhyestä on virsi kaunis ja on osoitettu ertä mitä lyhyempi sen tehokkaampi hoito. Sattumaltapa tunnen laajimman luotetravimman huolellisimman monikeskustutkimuksen! Pitkä hoito tuotti ainoat pysyvät tulokset. Sitä yleensä sai tosin antaakin pidemmän opin saanut. Mutta siis pois tuhlaus. Raitis ilma parantaa. Syökää kolmesti viikossa silakkaa ja ulkoilkaa. Ihan hyvä muttei auta niitä jotka tarvitsisivat terapiaa. Ketä kiinnostaa.
Ettekö te hyvät rakkaat taukit hoksaa mitään!
Suuret ikäluokat, ja sieltä se jota nyt nimitetään mulle-kaikki-heti-nyt- sukupolvi, sai
1. Opintotuen koska tarvitsi ja halusi
2. Edullisia päivähoitopaikkoja eritoten opiskelijaperheille. Tarvitsi ja halusi.
3. Kun kakarat kärsivät siutä että " lapsen voi ottaa mukaan joka paikkaan" vaikka nyt ihmettelemään isojen kännäämistä, hommattiin halpoja hoitoja.
4. Kun ne kakarat toipui ja tarvitsi opiskelupaikkoja, niin pystytettiin tolkuton määrä kouluja. Ieksittiin ammattikorkeakoulu koska ne kaikki ei päässeet yliopistoon.
5. Mistäs nyt puhuttaisiinkaan? Mikäs nyt onkaan ajankohtaista?
Tämä sukupolvi vanhenee! Tavatonta! Uskomatonta! Siis niin väärin!
En ymmärrä kuinka yksikään sielu ei tätä ole muka huomannut, ja ylekin suoltaa kahden ohjelman viikkovauhtia mitä kaikkea vanhuksella on kelvottomasti ja mitä pitää ja hetiheti.
Tuo kaikki on hyvää ja tärkeää, huomaatteko vaan, kuinka kaikkea pikku hiljaa perutaan ja puretaan koska " me ei enää sitä tarvita"?
Hyvä, sopii meitsille. Ennätän todennäköisesti juuri saada ne edut! Ikävä vain, että tässäkin voi veisata että " ei ole täällä mitään pysyvää" eli viisitoista vuotta max. Vanhus? Mikä se semmonen on?
Ihan turha edes yrittää tulkita niin, että ahaa sinä et tahdo kohentaa vanhusten oloja. Miksi muka en. Ihan kohta omiani. Kyselenpä vain, mihin nyt unohtuivat opiskelijat, päiväkodit, " koko maa asuttuna" ja yliopisto joka niemeen notkoon saarelmaan, asuntolainojen verovähennykset, ensiasunnon tuki, mikä sen nimi olikaan.... Kun vähän säästettiin ja saatiin edullinen laina?
Kuulkaa, aivan tietty ikäryhmä menee kuin maantiejyrä. Se kriittinen massa. Ikävää on, että kriittinen massa ei muista enää muita, nyt kun lapsetkin on jo saatu mukavasti sijoitusasuntoihin. Aivan kuin maailmasta katoaisi aina se ikäluokka tarpeineen, johon kriittinen massa ei kuulu.