Ostin tyynyn, kymmenen vuotta on liikaa ikää nyynylle. Lauliimme monet siililaulut. Totesin --- tämä ei tehnyt onnelliseksi --- miten syvästi Herra Hugo pahoitti mielensä toissailtana. Voin huonosti ja otin lääket ja nukuin puoli kahteen jostakin päivästä.
Siis meni pikkuisen taju muttei se mene kuin 4-8 tunnikdi ja nyt kyllä lääkkeet nukutti päälle. Näin Ei Enää. Tapahdu.
Siili! Järkytyin. Ryntäsin kaapille, se tuhisi ja puhisi ja piikitteli eikä suostunut syömään kuin kämmeneltä. Onneksi näin käy enääeikoskaan, sillä kelloni saa hälyttää. Hugeloisen aika, silloin se vastaa Uuh? on noin 20.20. - 22.13 . Silloin se tulee peitteistään kysellen tuhu? Uh? syliin mielellään, nuuskuttaa ja nuolee matoiset käteni, siis olen juuri kattanut, kiipeää olkapäälle jos lauletaan, jos ei lähtee pois - Tuh!
Minä väitän sen laulavan mukana siiliäänellään. Yritän aina löytää uutta ohjelmistoa. Tänään laulettiin Minust oli kuin olis me soudeltu ja Käy. eespäin siili voimakas, ja kuullos pyhä vala.
