Minkä kirjoitin, kirjoitin suhteestani uskoon.
Järkeä koetan käyttää kodin askareissa ja taloudessa . Tunneminäni kohtaan kun olen yhteydessä Jumalaan ja taiteisiin.
Ja juuri siihen vastasín. Ihminen voi vatvoa ominaisuuksiaan loputtomiin. Olen tällainen ja sillä perusteella. No nyt taas minä tuollainen ja sen takia. Se käy ajan mittaan hyvin raskaaksi, ja useimmiten juuri jos siihen vielä liittää Jumalankin. Vaikka en voi sinun osaltasi ottaa kantaa tietenkään.
Muistan vanhan heiton: Terveyttä kaikille vuoteen 2000 - joka jatkui vaihtoehtoisesti joko "ja ikuinen elämä vuoteen 2010 tai osuvammin "ja diagnoosi kaikille vuoteen 2010"
Jos siis, jos toisin ajoin muistan viisausrunon "kuka minä olen" ja sen lopulta toteamuksen ettei sillä ole mitään merkitystä, ainoastaan tällä on: Sinun minä olen, Jumalani, silloin on parempi oloni. Samoin toisin ajoin lohdutan itseäni viisausajatuksella siitä, kuinka mestarit, vaikka heidän taulunsa olivat hyvin kansoitettuja, eivät maalanneet ainuttakaan hahmoa, mitättömintäkään, tarkoittamatta sillä jotakin. Tai että eihän se sovi, hirveää ylpeyttä luulotella että Jumala piittaisi yksittäisistä ihmisistä joilla jo muutenkin on kaikki hyvin... Palasi mieleeni jokin virsi: Tule kanssani, herra Jeesus. Siinä pyydetään peräti samaa kuin pyytäisin mielelläni.
Lopulta syvintä levollisuutta ja rauhaa sittenkin olen elänyt todeksi niinä Jumalalle kuulumisen ja siihen nojaamisen aikoina. Yleensä olen sitten joko saanut kuullakseni esitelmän kuinka väärin ajattelen tai mennyt tyhmyyksissäni kysymään - no, hädässä sen käsittää - ihmiseltä jotakin, ja kuullut ettei JUmala voi mitenkään minusata piitata, se on jotakin omituista johdatusoppia että jos onkin muuttanut väärälle kadulle tapahtuu sitä ja tätä hirveää ja siihenhän on täysin mahdotonta selittää, ettei ole koskaan ajatellut niin.
Ajatus ihmisestä väleissä Jumalan kanssa ihan yksittäin ei mahdollisesti edusta herännäisyyttä, minulle on yksi ja sama mitä se edustaa. En minä tiedä kuka niin edes opetti lukuunottamatta Docensia, joka nyt ylipäänsä oli ensimmäinen jonka kristinuskon selityksestä sain selvää. Sen vain tiedän etten ole kuin hyvin onneton muutoin.