joutunut jälleen kerran miettimään mitä vapaaehtoistyö merkitsee. Ei siinä toimita sen mukaan mikä juuri nyt sattuu sopimaan eikä myöhästyminen käy päinsä, ei ainakaan tyyliä " eihän me kuin jotain puoli tuntia...".
Odotin taksia kiidättämään kotiin kun voin liian kurjasti, tulee nuori mies joka tahtoo kertoa minulle että "Jumalalla on minun elämälläni ihmeellinen suunnitelma olenko koskaan kuullut" . Siinä tilanteessa sitten repesi eli minä vain itkin, sanoin että nyt tämä on liikaa, minä olen pahuksen sairas ja ihan koppuunväsynyt enkä jaksa tämmöistä yhtään hetkeä. Pyysin kaveria puhumaan mieluummin Jumalalle ihmisistä kuin ihmisille Jumalasta ja sanoin etten jaksa, en kerta kaikkiaan jaksa nyt.
Ja oravatappelua terassilla. Tyhmä minä, itsehän niitä poikasina hyysäsin mutta sain kyllä hauskoja kuvia. Kaadoin pussillisen pähkinöitä matolle, tuli hiljaisuus, vaan luullakseni kohta kaikki seudun oravat tietävät pähkinämetsän, sen siellä....