Mainitsen nyt jutun josta ajoittain kyllä kohtuullisesti kirjoitellaan. Raiskaus ei ole sukuvietin kanssa järin tekemisissä, se on aggression ilmaus. Mutta aggressionsa ilmaiseminen jo nälvienkin johtaa äkkiä siihen ettei ainakaan ole kovasti kavereita, ja raiskaus siinä kuin lyöminen potkiminen ampuminen ovat rikoksia yhtäläisesti.
Sovelias tapa on kertoa: Suutuin. Pahoitan mieleni. En tiedä mistä syystä tuo on aina tarpeellista... Toivoisin että lopettaisit mutta ellet, niin kai sinun sitten täytyy jatkaa vain.
Aina on luonnevikaisia, psykopaatteja ja muita joista ammattilaiset, siis ammattiavunantajatkin sanovat, näitä nyt ei vaan voi auttaa tai parantaa.
Muu on minusta oireilua ja jonkunlaista kyvyttömyyttä luoda ihmissuhteita, mutta oireilua huonosta kohtelusta, kohtalosta, isästä tai äidistä, mutta silloin ne jotka noista syistä tekevät pahaa, raiskaavat tai ampuvat tulisi tuomita ankarasti.
Sillä on paljon huono osaisia köihiä orpoja ja muita kärsiviä, jotka eivät silti koskaan ole pahoja lähimmäisilleen.
Se on huono puollustus, että kun mulla on niin kurjaa ja muut oli kauniimpia ja rikkampia, niin siksi tein hirmu teon ammuin tai raiskasin.
Eivät muutkaan pahaa vastaan ottaneet ole tehneet, että kyse on silloin narsismin jostain muodosta.