Teki mieleni tänne raapustaa se saksalainen Die Herbst, josta pidän ihan hirrrrrveästi, mutta sanonko mitä. Sen olen varmaan jo joskus kirjoittanut, ja tällä kertaa kerronkin vain että oli lukion Saksan kirjan oheislukemistossa. Mitta kyl se oli kaunis, ja silloin ajattelin, että kun tämän pystyi ymmärtämään niin jos samalta runontekikältä muitakin. Muistais nyt keneltä.
Nyt minä kumminkin kirjoitan saksankielisen värssyn. Se on runosta nimeltä Allerseelen, ja sen on Richard Strauss säveltänyt. Richard ei ollut niitä valssistrausseja. Se laulu on hyvin hyvin hieno, jos joku sen löytää niin ei hirveän tummalle mezzosopraanolle....
Allerseelen kertoo vanhasta pyhäinpäivän uskomuksesta. Kuolleet palaavat hetkeksi maailmaan, ja tässä runossa odottaa illalla edeltä lähtenyttä kumppaniaan joku....
Stell'. auf den Tisch Die doftenden Reseden
Die Letzten roten Astern drag herbei
Und lass uns Wieder von den Liebe reden
wie eins im Mai
Ja sitten valvoja sanoo, tartu vain käteeni vielä kerran, en pelkää. kerran vuodessa koittaa yö, joka vapauttaa kuolleet haudoistaan ---- odotan sinua jälleen, niinkuin odotin kerran toukokuussa. 🍂
