Hetken tässä taas pohdiskelen aikani kuluksi...hommia olisi...mutta laiskoottaa!
Siis mitä tarkoittaa "laiskottelu" ja toisaalta "pyhä huolettomuus" ja mitä eroja niillä on?
Nyt siis ihan oman pään tuotetta, en ole vielä aiheita kuukkelista katsonut tms.
Molemmat ovat kyllä ihmiselle varsin terveellisiä ja tarpeellisia, emmehän ole koneita!!
Laiskottelu on ehkä vähän negatiivissävytteistä, itsekästä, omalla mukavuusalueella
pysymistä vaikka lähellä kuuluisi pientä kehoituksen sanaakin.
Voi käydä niinkin että laiskottelusta havahtuu vasta kun saa potkun persuuksiin.
Laiskottelu on sopivinta vapaa-aikoina ja ympäristön kanssa yhteisymmärryksessä.
Ja jos laiskottelu saa liikaa yliotetta, on ainakin varottava ettei ole muille häiriöksi.
No sitten tuo pyhä huolettomuus...se onkin mielestäni positiivisempi juttu.
Tämä sanonta ei missään tapauksessa ole sukua sellaisille ilmaisuille kuin
"voi pyhä sylvi" ja "voi pyhä yksinkertaisuus"
Sen sijaan pyhä huolettomuus on hyvinkin lähellä sellaista termiä kuin
"asioilla on tapana järjestyä"......ja toki sekin "Älkää mistään murehtiko, vaan jättäkää..."
Jos me vaan päivästä toiseen puurramme ja paahdamme, murehdimme ja huolehdimme,
pelkäämme pahinta...ilman lepoa...niin kyllähän siinä uupumus ja stressi iskee.
Laiskottelu ja/tai pyhä huolettomuus on kyllä paikallaan.
Pyhä huolettomuus on mielestäni sitä että pystymme rohkeasti ja luottavaisesti jättämään
huolemme Herran haltuun...rukoillen...iloiten...eläen kiitollisena päivä kerrallaan.
Tämä kuulostaa ehkä lakihenkiseltä...
Mutta olen taipuvainen uskomaan että Jeesuksen pelastustyö ja armon ja anteeksiannon
kokeminen sisältää myös uutta sisältöä arkielämäämme...Pyhää huolettomuutta!