Nyt pitäisi olla jokin lihaton lokakuu, kuulin. Juuri kun olin ostanut palvikinkkua. Se on syötävä pois, ja sitten pakastimessa on yksi sikaköntsä, joka pitäisi jotenkin valmistaa, sillä läski härskiintyy pakkasessakin niin nopeasti.
Muuten olisi voinut mennä lihattomanakin, sillä jostakin syystä ei ole useampaan viikkoon tehnyt liharuokia mieli, mikä on aika ennenkuulumatonta. Sen palvikinkun ostin vierasvaraksi, kun kaveri tuli noutamaan minulla lainassa olleen kissansa, ja kyllä siinä pari kinkkuleipää pistelikin, mutta minusta se oli tylsää ja vetistä, ei sellaista mureaa kuin hyvän kinkun kuuluisi. Sen pakastetun palasen valmistamista taas olin päättänyt lykätä kissattomaan aikaan, jotta pääsen tuulettelemaan asunnosta keittohajut pois ilman pelkoa että mirri livahtaa pihalle.
Minkähän takia lihatonta lokakuuta vietetään näin riista-aikaan
. Vaikka samapa tuo minulle, kun en metsästä eikä ole lajia harrastavia tuttujakaan lihapatojensa ääreen kutsumassa.