Heh heh, jos en nyt Zetorille niin saatan minä ääneeni puhua. Mutta kirjoitanpahan tähän toden anekdootin: syksyllä -59, kun olin täyttänyt 15 v ja sain yksikseni metsästää, kuulin ja näin hurjia tapahtuvan. Yhteen kylämme taloon oli tullut kotivävyksi ahkera ja kaikin puolin härmäläisen oloinen nuori mies, tietysti minua vanhempi, niin näin hänen potkivan vihreätä Zetoriansa ( samanlaisella Väinö Linnakin käänsi maata ollessaan hetken aikaa "maahenkinen") ja lyövän nyrkillänsä konepellille ja sadattelevan "anan Setori, mä tiärän, että meet, mutta ku et mee". Hän ihan säikähti minut nähdessään, koppasi taskustaan Työmies-tupakit ja sai yhteen jopa tulen ja veti henkeen. "Sovitaanko Jorma, että tästä ei kerrota Inkerille. Hän voisi pitää minua hulluna, kerta potkin Setoria. Kun oon lyöny hevoostani rimalla, kun se ei oo menny, niin Inkeri muutti aninakin kahareksi viikoksi nukkumahan peräkamarihin lapsen kanssa. Soli niin pahana mulle, että kun luontokappaletta lyön. Opin kerralla sellaasen läksyn".
Ai niin, että miksikö potki, löi ja sadatteli 2-pyttyistä Zetoriaan - se oli ojassa, syvällä, kyljellään, ihan kuin nautaeläin olisi uponnut suohon, mutta äänet moottorissa olivat ylväät " tästäkö, tästäkö, tästäkö". Jotenkin noin voisin matkia kirjoituksella sitä Zetorin ääntä. Halusin vielä metsästää ja lainasin Nestorille moponi, että hän sai haetuksi kotoaan kettingin, sahan, kirveen ja lapion, jotta nostaisi Zetorin ojasta.
