Päivieni parhaimmilta hetkiltä tuntuvat nämä aikaiset aamut. Olen ns. aamuihminen.
Aamiaisen laitto yhdessä puolison ja koiran kanssa on mukavaa. Ei aina, jos on känkkäränkkäpäivä ja koira pyörii jaloissa ja ukko seisoo jääkaapin edessä eikä näe mitään.
Lehden lukuun ei mene kauan, sillä olen katsonut netti-etlarin jo eilen. Mutta nettiin päästyäni elän ! Mitä kenellekin kuuluu, mitä kotimaahan ja maailmalle ?
Yksinäisen hiljaiset yhteydet. Itsevalitun yksinäisyyden.
Katselen tästä avautuaa lehto-järvi maisemaa. Naapurin talon katto uusittiin, se hohkaa nyt loistavaa punaista muiden harmaiden ja haalistuneiden ja tummien kattojen keskellä . Näen kaiken lähes lintuperspektiivistä.
Linnut istahtavat joskus tuohon silmieni eteen kaiteelle . Talitintti katselee uteliaana kuin sisälle pyrkien. Kallistelee päätään ja veikeää katseltavaa. Samaa tekee orava talvisin. Puoliso ei pidä niistä kun ne tuhoavat vuorivillat meilläkin.
Tälle päivälle ei ole mitään askarta, vielä. Yleensä jokaiselle päivälle on.
Tänäänkin auttaa Herra.