Etsin Hengellisen Kuukauslehden saittia, mutta kun en löytänyt, laitan ajatukseni joka koskee vain yhtä ja ainoaa artikkelia tämän päivän lehdessä sitten tähän.
Eilen seuroissa minulle kerrottiin, että rakastamani Pauli Annala on liittynyt katoliseen kirkkoon, siis palannut äitikirkkomme helmaan. Sinänsä se ei ollut hyvä eikä huono u u t i n e n, vaan tieto vuosikymmenien matkanteon päättymisestä ja kodin löytymisestä.
Tänää tuli sitten HK, jossa jo kannessa oli San Damianon kurssikeskuksen kuva, ja arvelinkin sen liittyvät juttuun Paulista, niin kuin liittyikin.
Kalle Hiltunen on kirjoittanut kauniisti Paulin tiestä lähtien Lapuan seurakuntanuorista, opiskelijaksi ja opettajaksi Helsingin Yliopistoon. Ihaillun opettajansa Seppo A Teinosen kautta valikoitui Franciscus Assisilainen tutkijan kohteeksi, voisi sanoa ' kohtaloksi', sillä niin kauan kuin minä olen häntä kuullut, Pauli on Pienen Köyhän jalanjäljissä astunut.
Eilen seuroissa Pauli itse yhdisti puheessaan nämä kaksi: körtit ja köyhyyden tunnon. Paljon hän puhui lapualaisesta Jussi Arosta, jonka lahjaksi saatu vanha pieni kirja oli käsittelyn ja luennan kohde.
Koen, että näin piti käydä, ja näin on hyvä. Jokaiselle annetaan oma tie. omat työt ja tehtävät. Meitä kaikkia yhdistää Kristuksen veri, edestämme vuotanut, ja syntimme sovittanut Elämän vesi.