Ajelin lopultakin hankikannolla moottorikelkalla Peipporämeen palstan siksakkia ympäri. Kahtalaiset tuntemukset: luonto kasvattaa ja on iäti väkevä, mutta metsänhoitaja on vain ihminen. Reittini ovat näkyvissä, siis Zetorille raivatut, mutta sinne ne sulkeutuvat, tarvitsijansa menee vähiin.
Reipastuin kuitenkin heti alussa, kun 1+3 metsäkaurislauma lähti plytimään minua pakoon. Alushousut vain takana vilkkuivat, kun hangella juoksivat, hanki kestää. Lopussa meinasi olla tenkkapoopaikka, kun kaivettu oja Keretin purona on tulvimassa, että miten siitä yli. Taakse en enää päässyt, kun ei ole sitä pakkia kelkassa. Ajoin pajupuskan ylitse, kun se oli siinä niin sopivasti, tulipahan telastoa vähän pestyksi.