Kottaraisia ei enää näy meidän maisemissamme. Kun maalla lopetettiin lehmät, pellot salaojitettiin, tai istutettiin kuuselle ja koivulle, loppuivat monet muutkin entiset ja tutut lajit.
Käenpiika oli ennen usein suuressa haavassa kiipimässä ja pitkät haikeat piiiii, piiiiiiiiiii huudot kuuluivat. Haavat kaadettiin jo aikoja sitten. Ne olivat roskaavia ja jotenkin eivät enää kuuluuneet maisemaan.
Punatulkkuja en ole myöskään pariinkymmeneen vuoteen nähnyt kuin jonkusen, tiellä hiekanjyviä kupuunsa napsimassa, siellä korpimaisemissa .
Tänään, täällä kaupunkikodin pihassa tuli uusi kirjosieppopari sisäpihan pönttöön. Uroskin on tummanruskeapukuinen. Muistuttaa rouvaansa, mutta siipipeilit ovat näkyvämmät.
Taitaa olla nuori yksilö vielä. Kovasti riijustelevat.
Sinitiaisen pöntöllä käy nyt syöttötouhu. Oli niin hiljaista kun ötököitä ei ollut lennolla, että pelkäsin poikasten kuolleen. Ehkä ne ovatkin vasta nyt kuoriutuneet.
Matti kuuli aamulla kaulushaikaran puhaltelevan Karjusaaren ruovikossa.
Minulla on vain ikkunabongailua kun niskaranka alkoi armottoman kivun.
Eestin lintukamera ei myöskään ole näyttänyt kuvaa pariin päivään. Liekö lopettaneet
tyystin. Kyllä aiempina vuosina on saanut seurata poikasten kuoriutumisen ja kasvun, jopa kannibalismia satuin näkemaan.