Tämän luin / tätä luen X

[1944]

Olen aikalainen. Yhden varuskunnan jutun voisin kertoa, mutta ei se mitään ratkaisisi. Sodanajan tehtävissään Keinonen oli mies paikallaan. Rauhanaikaisista jutuistahan kisat alkoivat.

[Leena]

Olen aikalainen. Yhden varuskunnan jutun voisin kertoa, mutta ei se mitään ratkaisisi. Sodanajan tehtävissään Keinonen oli mies paikallaan. Rauhanaikaisista jutuistahan kisat alkoivat.

Voi kun kertoisit! Muistoni ovat todella tuolla tasolla. Kotona muistan oudon tinnelman kiristymisen ja vaikenemisen jolla ei ollut tekoa vsnhempien välien, vaan silloisen ilmapiirin kanssa. Opettaja, olletikin kansakoulun, oli kansanvihollinen numero yksi, ja ikäviä asioita tapahtui. Oletan heidän olleen hyvin vaiti lasten läsnäollessa, eihän tiennyt mitä me läväyttäisimme pihalla tai kavereidemme kodeissa.

Minultakin kyllä kyseltiin ja kommentoitiin kaikenlaista mutta olin vaiti.

[1944]

Siis vain anekdootti: olin nuorena kohorttilaisena ilmavoimien Tikkakosken varuskunnassa palveluksessa. Keinonen kävi siellä harjoittelemassa ennen talvikauden hiihtokilpailuja. Hän asui yläpuolellani olevassa huoneistossa. Lämpömittari asennettiin noin metriä pitkän riman nokkaan parvekkeella, että lukema olisi todellinen, eikä siihen vaikuttaisi lasin läpi karkaava hukkalämpö.
Ladulta piti lakaista havupuiden neulaset tarkkaan, muuten tuli  ...Tämän työn johtajana oli taloon palkattu kersantti ja varusmiehet tekivät homman.
En jaksa lukea puolesta ja vastaan kirjoituksia, se on tuulen tavoittelua.
Pitäisi tutkia se, että kuinka poliittinen oli Keinosen nimitys ohi vanhemman kaaderin. Siitähän soppa alkoi kiehua. Arvo Pentin osuus, maalaisliitto ja Keinonsen maalaisliittoaika aktiiviupseerina. Nämähän tiedetään hyvin, mutta tiedetäänkö kaikki.

[öppiäinen]

Joo, kyllä tästä asiasta toisensuuntaistakin aineistoa löytyy kuin tuo mainitsemani. Niinpä en osaa olla mitään mieltä  . Tai ehkä sitä mieltä mitä yleensä: jokaisesta löytyy niin hyvää kuin huonoa, moneen tehtävään.

Tuo armoton hiihtokunnian tavoittelu tulee kyllä esiin monesta lähteestä. Jos pitää paikkansa niin ei liene ainoa maalaisliittolainen ollut, jolle se on ollut kovin tärkeää. Kokoomuslaisistahan puolestaan tunnetaan muuan havuja ladulle nimenomaisesti halunnut henkilö. Eri hiihtotekniikat eri leireissä  . Ja sitten vielä ne perässähiihtäjät  .

(Ja erittäin kirjaimellisesti armoton. Miksei voisi riittää iloita siitä että on aika hyvä hiihtäjä, ja harjoittaa tätä lahjaansa, mutta myöntää että joku muu voi olla parempi? Tämä itselleni ehkä myös muistutuksena joillekin muille elämänalueille. Ettei tarvitse perustaa mitään tärkeää pärjäämiseensä kilpailussa.)

[1944]

Tulee säälin tunne siitä, kuinka vimmaisesti omaiset joutuvat Keinosta puolustamaan.

[Leena]

Siis vain anekdootti: olin nuorena kohorttilaisena ilmavoimien Tikkakosken varuskunnassa palveluksessa. Keinonen kävi siellä harjoittelemassa ennen talvikauden hiihtokilpailuja. Hän asui yläpuolellani olevassa huoneistossa. Lämpömittari asennettiin noin metriä pitkän riman nokkaan parvekkeella, että lukema olisi todellinen, eikä siihen vaikuttaisi lasin läpi karkaava hukkalämpö.
Ladulta piti lakaista havupuiden neulaset tarkkaan, muuten tuli  ...Tämän työn johtajana oli taloon palkattu kersantti ja varusmiehet tekivät homman.
En jaksa lukea puolesta ja vastaan kirjoituksia, se on tuulen tavoittelua.
Pitäisi tutkia se, että kuinka poliittinen oli Keinosen nimitys ohi vanhemman kaaderin. Siitähän soppa alkoi kiehua. Arvo Pentin osuus, maalaisliitto ja Keinonsen maalaisliittoaika aktiiviupseerina. Nämähän tiedetään hyvin, mutta tiedetäänkö kaikki.

Kiitos, tuo oli hauska. Aika äijä. Tosin ei kai silloin niin naurattanut.

Eikö siihen maailmanaikaan joka nimitys ollut poliittinen. Meillä oli kaupungintalon siivoojan virkiihinkin päässyt  kolme demaria, yksi kokoomuslainen ja yksi sitoutumaton  . Tuo oli jo koululaisvitsien aiheena.

[öppiäinen]

Toisaalta poliittista ja ansioon perustuvaa on sikäli vaikea erottaa, että eri poliittisissa suunnissa pidetään erilaista toimintaa ansiokkaana. Mitä nyt luin eri näkemyksiä niin siitä ovat yksimielisiä että Keinonen kaveerasi mieluummin varusmiesten kuin esikuntaupseerien kanssa. Joidenkin mielestä se lienee ollut ansio ja toiden mielestä päinvastoin, enkä ihmettele, jos tämä jakautuu poliittisen näkemyksen mukaisesti.

[1944]

Tästä nimityspolitiikasta voisi laventaa keskustelua kenttäpiispan nimitykseen. On nimittäin niin, että sotilaspapisto ei ylene tänään kenttäpiispan arvoon, vaikka olisi teologian tohtori. Joku porras pitää huolen, että sivusta etsitään. Ei voi olla körttikään, tai muuten herätyksellisesti aktiivinen. Pitää olla muulla tavalla fiksu ja filmaattinen ja omata suhteita. Yhden kerrankin valittiin maailmalla ollut henkilö, joka oli aika lailla sivussa elettävästä kohortin elämästä niin, että häntä piti kädestä pitäen opastaa miten uniformu on oikein päällä. Ei tämmöisestä tule pisteitä, nimitetylle eikä nimittäjille. Karavaani kulkee omaa tahtiaan.

[Riitta-mummi]

Nyt minulla on juhanin suosittelema Juha Siltalan Suomalainen ahdistus kotona.
Kävin äsken kirjastossa sen hakemassa+ pari muuta kevyempää. Siltalan kirja painaakin n. 1,3 kg joten hyppysissäni en sitä kai kykene pitelemään. Onhan ahdistuskin painava asia ! 

Jo takakannen esittelystä ja sisällysluettelosta näen, että tulen pitämään siitä hyvin paljon. Senhän juhani tiesikin. Ei olisi muuten pikkuveli kehdannut suositella.

Aloitin Wilhelmi Niskasta tutkia ensimmäisenä. Kirja on siitä mainio, että luvut ovat
sekä itsenäisiä kokonaisuuksia, että olennaisesti Herännäisyyteen liittyviä.

[mt]

Antti Hyryn Aitta luettu, Uuni menossa, muuraus juuri aloitettu.

Mt

[1944]

Tämä lokonen lienee "korkeamman" aineiston paikka. Kirjoitan kuitenkin murheeni ulos: kauppiailta varastetaan ja varkaita ei oikein saada tuomiolle. Lain laatija - eduskunnta - näyttäisi jättävän yrittäjät oman onnensa sepiksi. Poliisi on harvalukuisuutensa johdosta väistynyt, kauppaliikkeiden vartijat ovat etulinjan tehtävissä vajain valtuuksin. Ennenvanhaan Neuvostoliitossa käydessäni tämä ongelma oli ratkaistu siten, että tavara piti maksaa etukäteen ja kuitilla sai, mitä sitten sai. Tarkoitan silloista haluani ostaa purkillisen hunajaa, mjod, iivanan kielellä. Eihän se purkki hunajaa sisältänyt ja kun yritin "solkata" parussskij, minulle osoitettiin ovea ja sanottiin "iidite" MENKÄÄ.

[Riitta-mummi]

Kaiken tutkivan ja hengellisen lukemiston välipalaksi löysin kirjaston ilmaisesta poistohyllystä Lempi Jääskeläisen Talonpoika ja Hoviherra-romaanin. Olen tämänkin, kuten lähes kaikki Jääskeläiset lukenut vuosikymmeniä sitten. Äitini oli Lempin harras lukija ja meillä oli nitä kotona. Sen aikaiset kirjat olivat heikkolaatuisia, lähes makulatuurille painettuja, ruskeiksi muuttuneita ja paperikantisia pula-ajan painatuksia.  Mutta sisältö oli sitä mistä meillä pidettiin, ja pidetään yhä. Historiallista Viipuria usein kuvaavia.

Tässä ko kirjassa ollaan Parikkalan kylissä 1700-1800 lukujen vaihteessa, ja sehän on Suomessa jännittävää aikaa.

[Riitta-mummi]

Kirjailija Veijo Meri on kuollut.

Koulussa luettiin mm. Manillaköyttä. TV:ssä on esitetty hänen kirjoittamiaan komedioita.
Hänen elämänsä paikkakunnat ovat osuneet omiini.  Viipuri, Valkjärvi, Hausjärvi ja Hämeenlinna.

Häme-Wiki kertoo:              http://www.hamewiki.fi/wiki/Veijo_Meri

[Riitta-mummi]

Etenen rauhalliseen tahtiin Juha Siltalan Suomalainen ahdistus tutkielmaa. Hän perehdyttää,  ja sitoo mielenkiintoni körttivaikuttajiin eri keinoin kun olisin arvannut.

Kysymys ei ole suinkaan pinnalta raapaistuista historioista, vaan psykologi-professorin ajatuksia elämästä joka vaikutti herännäisyyden merkkimiehiin. Vaikuttanee yhäkin.

En arvannutkaan, kuinka keskeiseksi  Siltala näkee miesten   '  äiti-symbioosin '.
Ei hän ymmärtääkseni tarkoita oidipaalisuutta, vaan useimmiten, hellään äitisuhteeseen, ankaran isän vastapainona Jumala-suhteensa perustavana.

Lars Stenbäck jatkoi tunnetta myös Charlotta-sisareensa  jopa niin, että' halusi elää kolmantena sisaren perhe-elämää.  Aika oli tunnekylläisen pietistinen.

Tämä vaikuttava virsi kuvaa aikaansa:         http://evl.fi/Virsikirja.nsf/0f24d4d74bd6338bc2256ff9003366cb/d06dee0e7a80d33fc2256d5b0076f110?OpenDocument

[öppiäinen]

Muistoista, valemuistoista ja nykyajan noitavainoista: http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350

Jani Kaaro on hyvä kirjoittaja.