Ettei vain oltaisi istuttu samassa salissa?
Mitä elokuvaan tulee, niin olen hieman samoilla jäljillä Helin kanssa. Elokuva oli hieman pelkistetyn oloinen, yksitasoinen, eikä oikeastaan kertonut Lutherin elämästä mitään sellaista, mitä ei olisi aiemmin tiennyt. Toisaalta Lutherin elämästä täysin tietämätön olisi varmaan ollut helposti pihalla elokuvaa katsoessaan. Parempi silti näin, jos vaihtoehtona olisi ollut luihin ja ytimiin pureutuva kolmituntinen spektaakkeli.
Mitä näyttelytyöhön tulee, niin mielestäni hahmosta oli tehty aivan liian siloinen historian tuntemaan Lutheriin verrattuna. Ehkäpä elokuva mediana asettaa tiettyjä rajoja siinä mielessä, että elokuvan hyvikset ja pahikset pitäisi olla helposti erotettavissa toisistaan, ja päähahmoonkin pitäisi pystyä jollain tavalla samaistumaan. Mutta välillä jopa hollywoodilaisittain ylielehtivä Luther jäi aika ontoksi, ja varmasti myös epärealistiseksi kuvaukseksi.
Tällaisen sanallisen raiponnan vastapainoksi voisi toki myöntää, että visuaalisesti elokuva oli todella hyvä. Olipa myös kerrankin mukava nähdä leffa, johon ei oltu turhaan ängetty väkivaltaa tai seksiä kaupallisten paineiden vuoksi, kuten 99% elokuvista on tapana. Tuota elokuvaa kehtaisi katsoa missä seurassa vain.