Kyllä me sodan jälkeen kasvaneet lapset söimme mitä saimme. Vanhat kuivuneet leivät äiti keitti maidossa, lisäsi hiukan voita, ja saimme laittaa hiukan sokeriakin lautasellisen päälle. Maitoa, leipää, läskiä, lanttua, porkkanaa ja perunaa yleensä oli. Useimmilla ihmisilä oli pottumaa, jopa kanoja ja possukin. Maitoa haettiin hinkillä taloista. Lihakaupasta sai läskiä ja suomimakkaraa. Karkkeja oli hyvin harvoja merkkejä. Muistan kovat lakritsipalat, Pectus- ja Eucalyptys-pastilleja sekä Fazerin sekalaiset. Sipsejä vastasivat hellan liitalla paistetut lanttu- ja perunasiivut. Siirappia sai joskus ruskistetun leipäviipaleen päälle.
Äitini ei ollut kovin hyvä keittämään, mutta sitäkin parempi kankuri.
Tämä meni taas muisteloksi, mutta ompahan jotakin aktiviteettejä aivoille täällä verhojen takana.
Päikkäreiden jälkeen menin pihalle istuksimaan. Tykkäsin että ilma on suloinen. Taisi olla hetken puolipilvistä, mutta pian alkoi taas räkittää
ja teki pian huonon olon. Olisin ruskistanut hiukan sääriäni kauneuden vuoksi, mutta ei onnistunut. Tänään on piirun verran helpompaa hellettä.