TURVASSA
Sa kaiken täytät
maan, taivaan, tuonelan.
Kun voimaas käytät,
niin järkkyy mahdit maailman.
Sa sanallasi
voit kaiken hajoittaa.
Sun katsettasi
ei nähdä kestä tomu maan.
Ja sentään puet
sa kedon kukkasen,
ja suojaat, tuet
myös pesää pienten lintujen.
Niin käsin kannat
myös lapsen uupuneen,
ja hälle annat
sa osan ikikirkkauteen.
Ester Ahokainen (1907-1989), käsikirjoitus