Kommelluksia ym

[seppos]

Tulimme keskiviikkona vaimon kanssa kaupasta ja hän oli ostanut leipää. Sanoin sitten myyjäneidille, että kun hän on noin kaunis, niin me otamme myös Runebergin tortut. (enhän minä osaa hiljaa olla) Myyjä meni niin hämilleen, että hän laski aivan pieleen ostosten yhteishinnan. No se huomattiin ja korjattiin. Ilmeisesti sanani pelasti päivän, kun niin häkellytti. Olin vaimoni kanssa eikä minulla ollut mitään taka-ajatuksia. Ihmiset eivät vaan ole tottuneet kohteliaisuksiin.

[vn]

Juu..tuossa on vinha perä...onkohan se vaan Suomessa näin että myönteisen palautteen ja kohteliaisuuden
vastaanottaminen pistää hämilleen ja pistää kahvipullat väärään kurkkuun, tai tipahtaa tuolilta...

Muistan omasta lapsuudestani että oli vallalla ajatus että lasta ei voi kehua, ettei ylpisty...
Kyllähän ne minunkin saamat kehut on aika vähäiset verrattuna esim. siihen mitä "meidän Martta" saa.

Meni kyllä tapani mukaan aiheen vierestä..

[malla]

 

Tästä voi muodostua tavattoman hauska ketju.
Ihmisille sattuu monenlaisia kommelluksia ja kommervenkkejä matkaa taitaessaan.

Tykkäsin aikanaan katsella lasten kanssa mm mister Bean ohjelmia, nolojen tilanteiden mies.
-

Itselleni on sattunut vaikka mitä hassuja juttuja elämän varrella.

Kerron nyt vaikka tämän.

Aloin seurustella tulevan mieheni kanssa ollessani 15 vuotias.
Kerran, olin ehkö 16 v kun mieheni mummi sanoi että alkaa leipomaan leipää.
Minä tarjouduin tekemään sen...ja en ollut juurikaan leiponut vielä siihen ikään mennessäni, tullessani.

No joo, lisäsin koko ajan jauhoja lisää kun ajattelin että saisin hyvin leivottua ne leiviksi.
Ja kuinkas siinä kävikään...leivistä tuli kuvia kuin tiiliskivet.

Mummi oli armollinen ja sanoi (hymyään peitellen) että ei kukaan ole seppä syntyessään ja että kyllä nämä syödyiksi tulee, liotellaan vaikka keittoon.

Kyllä minua nolotti kauheasti, meni aikaa ennenkuin osasin suhtautua ja suhteuttaa ja alkaa itsekin armahtamaan itseäni ja jopa nauraa omalle mokalleni .

[malla]

 

Toinen vielä pahempi nuoruudessani sattunut sattumukseni.
-

Olin siihen aikaan vissiin 17 v kun mieheni isoveli vihittäisiin sen viikon lauantaina.
Ekat suorat housut (mitä lie terelyleeniä) ja miehen (sen tulevan) sisar lyhensi hiukan puntteja ja sanoi sitten mulle että silitä sinä ne.
No minä kokoematon otin silitysraudan ja kuumensin sen tosi kuumaksi.
ja ei mitään resua väliin ka painoin oikein kunnolla kun ajattelin että tuleepa kunnon prässit siihen loppulahkeeseen...kohta tulee käryä ja otan raudan pois...huh huh, iso reikä.

Menen ihan paniikkiin ja juoksen vintiltä navettaan jossa sen tulevan mieheni äiti ja isä ilta-askareilla ja huudan ovelta: "nyt ne palo"
Tulevan mieheni isä sanoo että mitkä nyt on palaneet.
Sanon itku kurkussa että ne "x:n" housut.

No huumorimiehenä hän vastaa että no ei se mitään pääasia ettet itsees polttanut.

Ja sitten haettiin uudet housut ja ne lyhennettiin liikkeessä kaiken varalta.
Ja häihinkin päästiin ajallaan.

Varmaan tulevat appivanhempani ajattelivat että on kyllä kätevä likka, hyvä ja lupaava miniänalku.

[malla]

 

Nuo housut tuo aina mieleeni tämän biisin.

Teryleeniä - Jean S

http://www.youtube.com/watch?v=TPjSMosSXH0

[malla]

 

Mallan mallikkaat seikkailut jatkuu.

Osa 3.

Kerran nuorena, suurinpiirtein samanikäisenä kuin edellisissäkin oli heinänteon aika.
Ja olisin halunnut mennä pellolle mutta minulle langetettiin vastuu ruoanlaitosta.
No perunoita pesin kattilallisen ja ruskean kastikkeen osasin.
Mutta että mua jännitti että koska ne potut on oikeasti sopivan kypsiä.
Haarukalla kopottelin vähän väliä ja lopuksi aloin jo pelätä kun vähän pehmenivät että hakkaan ne haarukalla muusiksi.
Muusi olisi ollutkin ihan jees juttu mutta kun ne oli "umpeloisia", siis kuoripottuja.

No, kyllä se porukka ruokansa sai ja ravituksi tuli silläkin kertaa vaikka emännänalku ei ihan niin itsevarma kaikesta ollutkaan.
Onneksi appiperhe kokonaisuudessaan oli ymmärtäväisiä ihmisiä ja ottivat sopivalla lempeällä huumorilla kaiken epävarmuuteni ja jopa rohkaisivat asioissa joissa olin niin kovin epävarma ja taitamaton.

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja.

Päivi Paunu - Oi niitä aikoja  

http://www.youtube.com/watch?v=-FiP3B3ipeY

[vn]

No onpas kivoja juttuja ja nuoruuden muistoja...
Itselläni osuu monta asiaa armeijassa oloaikaan.
Osittain kyllä vaarallisiakin..mutta kommelluksia silti. 

[malla]

 

Sitä aina toisinaan sattuu ja tapahtuu.

Opettelin myös traktorilla ajon heinäpellolla noina aikoina ja peruuttaminen ei ihan kättelyssä sitten onnistunut mutta opin kun opetettiin.
Ja kyntämäänkin, mies vaan sanoi että katokkin että tulee suoraa viiltoa.

Ja opinhan minä senkin vähin erin.
-

Myös kerran täytekakun teko meni pipariksi (vaikkei joulunaika ollutkaan)
Kermakakku näytti hyvältä ulospäin mutta oli täyttä mössöä sisältä.

Vanha kansanviisaushan tosin sanookin että moni kakku päältä kaunis vaan on silkkoa sisältä.

[Riitta-mummi]

Tulin juuri terv.keskus-lääkäristä. Piti oleman vain tämän ihotulehduksen tarkastus. Ihmettelin kun tehtiin perinpohjainen terveystarkastus kaikkine kyselyineen ja tutkimuksineen. Lääkäri on venäläinen, eikä kaikki puheet meillä aivan synkanneet.

Kun hän halusi katsoa suuhuni, hän sanoi: Ei tarttu minu kiinni.  Minä luulin että käskettiin tarttua kiinni ja ihmettelin mitä hän oikein tekee. Hän irrotti käteni käsivarsistaan ja sano: Ei pure minua. Käski avata suun ja työnsi hansikoidun kätensä suuhun. Hah ! Se oli leikkiä !

 Kiva huumorintajuinen diabeteslääkäri. Sain bakteeri-infektion varjolla täydellisen lääkäritarkastuksen, ohjeet labrakokeisiin menosta ja kehut päälle.
"Diabeteksesi on loistavassa kunnossa. Kiitos sinun itsesi. Hoidat itseäsi hyvin ja syöt oikein ".
No, olen yrittänyt, mutta en nuhteettomasti.

Hän oli diabetes-spesialisti. Ainoa jonka d-hoitajani oli saanut varatuksi. Oli hyvin kiinnostunut glaukoomani hoidosta. Resptitkin uudisti.

[1944]

Olipas lukemisia.

[Viisveisaaja]

Tässä kanssa yks kävelevä katastrooffi.

En ees jaksa alkaa, et mitä kaikkee,,

Kommelluksia sattuu, mut sattukoon ja kivaa mietittävää jos vanhainkotiin joutuu.
Parempi se ku nössöillä koko elämänsä

Mut ehkä rajansakin pitäis olla kaikelle. Paljon kolhujakin saaneena toteaisin.,.
Mut ne kolhut ei koske niin, siis omat kolhut,  mut ne et omilla kommelluksillaan on joillekkin tehnyt,.

[Viisveisaaja]

Nuo housut tuo aina mieleeni tämän biisin.

Teryleeniä - Jean S

http://www.youtube.com/watch?v=TPjSMosSXH0

Malla on tainut olla aika vauhti mimmi ja vieläkin tuntuu olevan virtaa,
Toivottavasti ukkosi kaiken kestää,. : hrrr,..

[malla]

 

Tiedä häntä, saattanut ollakin vauhtimimmi mutta on nuo vuodet ehkä vähän kesyttäneet ja opettaneet kulkemaan hiukan rauhallisemmin ja ottamaan elämää rauhallesimmin ottein.

Mutta kaikenlaisia juttuja silti sattuu ja tapahtuu edelleen.
Kommelluksia kommervenkkeineen kaikkineen.

Mutta näillä mennä tallustellaan mitä saatu on.

[malla]

Seuraava on vitsi (saa Seppo poistaa jos ei saa laittaa tälläisiä tänne) 
-



Automaattitankkausohje naisille

1. Aja huoltoasemalle.
2. Tarkista meikki peruutuspeilistä.
3. Sammuta moottori.
4. Laita avaimet käsilaukkuun.
5. Nouse ulos autosta, koska olet liian kaukana automaatista.
6. Etsi kortti käsilaukusta.
7. Aseta pankkikortti automaattiin.
8. Etsi käsilaukusta se pieni lappu johon tunnusluku on kirjoitettu.
9. Näppäile tunnusluku.
10. Tutki käyttöohjetta vähintään kolme minuuttia.
11. Paniikki paina “peruutus”-näppäintä.
12. Ota kortti ja aseta se uudestaan automaattiin.
13. Näppäile tunnusluku uudestaan.
14. Mieti, mikä on oikea oktaaniluku.
15. Aloita tankkaus.
16. Tankki on väärällä puolella, letku ei ulotu tankkiin asti.
17. Mene takaisin autoon.
18. Tarkista meikki peruutuspeilistä.
19. Etsi avaimet käsilaukusta.
20. Käynnistä moottori ja käännä auto.
21. Aloita tankkaus.
22. Hyvä. Mene takaisin autoon.
23. Käynnistä auto.
24. Aja ulos huoltoasemalta.
25. Stop! jotain unohtui.
26. Peruuta automaatille
27. Ulos autosta, ota kortti ja laita tankin korkki kiinni.
28. Mene takaisin autoon.
29. Laita kortti käsilaukkuun.
30. Laita kuitti hansikaslokeroon.
31. Tarkista meikki peruutuspeilistä.
32. Laita vaihde ykköselle.
33. Aja ulos huoltoasemalta.
34. Aja viisi kilometriä.
35. Ota käsijarru pois päältä
-

Itse lisään vielä kohdan 36. Aja pois pankin ottoautomaatilta.

[malla]

Tuossa Sepon aloitusviestissä, siinä on perää kun sanot lopussa että ei oikein aina suomalainen ole tottunut ottamaan positiivista palautetta vastaan.
Helposti sanoo jotain tyyliin ettei tämä nyt mitään.
Tai kun joku sanoo että ompa sinulla kaunis huivi...niin vastaa että ostin tämän kirppikseltä.
No ei siinä mitään vaikka ostaakin kirpparilta, itsekin ostan paljonkin ja kiertelen toisinaan siellä.
Tarkoitan että aivan kuin vähän vähättelisi kun saa palauetta.

Työssä opiskelijoille on tottunut antamaan molempia, sekä positiivista että sitä missä olisi kehitettävää.
Itselleni on aina helpompaa aloittaa positiivisella palautteella.
Mutta opiskelijoille on hyötyä siitä kun kuulevat mihin satsata, panostaa ja mitä alueita, suhtautumista jne olisi kehitettävää.

Ja jos joku sanoo jotain kaunista niin olen yrittänyt opetella sanomaan että kiitos, pidän itsekin tästä huivista.
Tai jotain sen tapaista.

Ja saatanpa joskus kehaista toista ihmistä, en mielistelläkseni vaan siitä ilosta kun toisessa ihmisessä löytyy kivoja asioita.

Sekin joskus koetaan mielistelyksi jos kehaisee, rohkaisee.
Lohduttamista ehkei niinkään.

Mutta oppia ikä kaikki varmaan myöskin pätee palautteen annossa.