Kiitos jokapäiväisestä leivästä. ( Ruokajuttua )

[öppiäinen]

Toisessa ketjussa muistelevat foorumistit kouluaikaisia.

Missä ketjussa? En ehdi seurata foorumia niin tarkkaan että olisin huomannut, mutta aihe kiinnostaisi.

Kotitaloudesta tykkäsin, kun siinä ei tarvinnut kahta tuntia pitkästyä opettajan lätinöitä kuunnellen, vaan pääsi tekemäänkin jotain  .

[Riitta-mummi]

Nyt viimeeksi Seurapalstalla, Oletko kokenut ihmeen saitilla Viisveisaaja ja malla ainakin kertoilivat koulun uskontotunneilta muistamistaan .
Minäkin kirjoitin johonkin Kiirastorstain kertomuksesta mikä koulussa luettiin. En muista mihin se meni.

[malla]

 

Uskontotunnit lienevät äidinkielen tuntien ohella minuun eniten vaikuttaneet oppiaineet ja tunnit.
Muistan niitä asioita kuin eilispäivän asioita...ihan sieltä ekalta luokalta lähtien.

Ja yleensä niissä aineissa olikin innoittavat opettajat jotka kannustivat.
Se oli tärkeää kuulla rohkaisua ja kannustusta lapsena.

Tuli ruokajuttuun tämä mutta halusin jatkaa Riitta-mummin ajatukseen tämän verran.

Ja onhan se Sanakin tavallaan ravintoamme, jokapäiväistä leipäämme.

[Riitta-mummi]

Antaa mennä , eikä meitä suruilla ruokita, malla !

Vastasin öppiäiselle tähän missä hän kysyi koulumuisteloistamme.   Mistä minä en tykännyt olivat laskento, aritmetiikka, algebra .Oli myös geometria eli jomma, jota saatoin sietää.
No näinhän kävi että tein 25-vuotisen uran pankissa. Enkä tarvinnut viimemainittuja koskaan.

Käsitöissä olin täysin tumpelo, mutta elämässä olen talonrakennuksissa osallistunut mihin olen kyennyt. Etupäässä maalannut, kyllästänyt, lakannut ja slammannut. Taidot viitannevat siihen että pidin kuvataiteista.

Kotitalous taas kuului kaikkein mukavimpiin aineisiin, samoin terveysoppi. Maantieto, luonnonhistoria ja liikka menettelivät. Äidinkieli, hissa ja piikka olivat mun juttuni.

[malla]

 

Käsitöissä kouluaikaan mä olin myös aika tumpelo.
Aikuisiällä olen oppinut kutomisen taidon ja joskus tein muutaman kanavaneuletyön.
Ompelukoneesta ymmärrän sen verran että osaan jotain korjata mutta en ole oikeastaan kätevä käsitöissä vieläkään muuta kuin kutomisen (joku käyttää sanaa neulomisen) suhteen ja tykkään parsia sukkia kun en malta heittää poiskaan kun varret pitkät ja kauniit, kuvioneuleiset.
Paikkaan ja parsin joskus useampaan kertaankin.

[öppiäinen]

MItä on piikka? Siis koulun oppiaine, ei ruoka-aine.

[vn]

Mä veikkaisin että piikka on piirustus 
Itsekin tykkäsin siitä, maantiedon, matematiikan ja kirjanpidon ohella...kielet täyttä tuskaa...
sen sijaan konekirjoitus remingtonilla sujui 10-sormijärjestelmällä hienosti, 1 etsi ja 9 lepäsi, mutta
vauhtia piisasi ja virheettömyyttä, toki kun toiset sokkona 10 sormella.

[1944]

Vn olet nokkela, arvasit noin helposti piikan. Olen aina ollut opiskelumyönteinen, että kukin pääsisi hyvälle oksalle. Lapuanjokivarren tangomaapitäjässäni olivat opettajat aina niin kannustavia, että kait sen vuoksi pääsin elämässäni hyvälle oksalle.

[PekkaV]

 No näinhän kävi että tein 25-vuotisen uran pankissa. Enkä tarvinnut viimemainittuja koskaan.

   Yleissivistystä tarvitaan joka päivä, ja yleistykset ovat mun juttu - yleensä.

[Riitta-mummi]

Hausjärvi-Tampere sanakirja:

Hissa=  historia
jomma=  geometria
liikka= liikunta
voikka= voimistelu
piikka=kuvaamataito, piirustus
matikka= matematiikka
alja= algebra
enkku= englanti
kässä= käsityö
köksä= kotitalous
ussa= uskonto
äikkä= äidinkieli
pulsa= ulpetti
ope= opettaja
reksi= rehtori

Om varmasti muitakin joita en nyt muista. Rakkailla vihollisella ei ollut diminutiiviä.

[Pena]

Opea voi sanoa myös maikaksi.

t. Piikkamaikka

[Riitta-mummi]

Moi !

Anteeksi, unohdin mainita että sanakirja on vuodelta 1955-1960

[1944]

Riittävän tuore. Voisin myös sanoa ihan tuore.

[malla]

Kohta syön kaalikääryleen puolukkasurvoksen kera.
Hyvää.

Kiitos tänäänkin jokapäiväisestä leivästä, ravinnosta.

[malla]

Hörpin tässä samalla isosta mukista äidin keittämää mustaherukkakeittoa.
Äitee sanoi että on niin ohutta kun vaan näytti vähän perunajauhoa keitolle.

Mutta ah niin hyvää.

Äitini onkin aina ollut parempi ruoanlaittaja ja leipuri kuin minä ikinä.
Vaikka itse sain käydä emäntäkoulun ja äiti on oppinsa ammentanut omalta äidiltään, silti hän päihittää mennen tullen minut.
Saa päihittääkin.

Tytöt (sanon poikani Tanjaakin tytökseni) kyllä osaavat kokkailla ja laittaa pöydän koriaksi.

No pakostahan minäkin opin laittamaan kun oli perhettä kotona.
Ja tavallaan tykkäänkin mutta olen sellainen perusruoan laittaja, en osaa hienoja juttuja kyhätä kasaan.