Kirjoittaja Aihe: Milloin seistään veisatessa  (Luettu 18396 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa kirsus

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 119
Re: Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #15 : 29.12.06 - klo:14:09 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"

Kolmas joka veisataan seisaaltaan on perinteisesti ollut Lutherin Enkeli  taivaan virren viimeinen säkeistö ja se juhlistaa sitä hyvin sekä herättää kirkkokansan luoden joulun huipun.

Onko näin muuallakin?


Virallisesti - sikäli kuin käytännön teologian professoriin voi luottaa - ainoastaan Enkeli taivaan virressä noustaan tuossa Kunnia-kohdassa seisaalleen - ei muissa.

Eri asia ovat sitten nämä ylistys- ja kiitosvirret, jotka messussa lauletaan kokonaan seisaaltaan - oli virsi sitten mikä tahansa. Eli virallisesti siis muissa virsissä ei kesken virren pompata ylös, vaikka siellä "Jumalalla kunnia" lukisikin.

Toisaalta ei kai se kiellettyäkään ole, jos siltä tuntuu - sen takia tuo toisessa ketjussa mainitsemani aattohartauden Maa on niin kauniin viimeisen säkeistön keskellä yleisön spontaani ylös nouseminen "Kunnia Herran.." kohdassa olikin niin sykähdyttävää...

Poissa kirsus

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 119
Tapojen kopioimisesta...
« Vastaus #16 : 29.12.06 - klo:14:39 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"

Kuinka moni on huomannut, miten hirveästi luterilaiset ovat ruvenneet kopioimaan tapoja ja tekstejä muualta.


Hauska sovellus tästä kopioimisesta on tämä seurakuntalaisten itsensä tekemä ristinmerkki. Virallisesti suositellaan, että käyttäisimme siinä - katolisen kirkon perillisiä kun olemme - katolista muotoa: eli ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Ja kämmenellä. Ja näinhän papit sen tekevätkin.

Mutta virallisesti myös hyväksytään tämä useimpien seurakuntalaisten itse omaksuma tapa, joka on puoliksi katolinen: siis suunta vasemmalta oikealle, ja puoliksi ortodoksinen: eli pitävät niitä kolmea sormea yhdessä niin kuin ortodoksit.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15387
    • http://www.samila.1g.fi
Re: Tapojen kopioimisesta...
« Vastaus #17 : 29.12.06 - klo:14:54 »
Lainaus käyttäjältä: "kirsus"
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"

Kuinka moni on huomannut, miten hirveästi luterilaiset ovat ruvenneet kopioimaan tapoja ja tekstejä muualta.


Hauska sovellus tästä kopioimisesta on tämä seurakuntalaisten itsensä tekemä ristinmerkki. Virallisesti suositellaan, että käyttäisimme siinä - katolisen kirkon perillisiä kun olemme - katolista muotoa: eli ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Ja kämmenellä. Ja näinhän papit sen tekevätkin.

Mutta virallisesti myös hyväksytään tämä useimpien seurakuntalaisten itse omaksuma tapa, joka on puoliksi katolinen: siis suunta vasemmalta oikealle, ja puoliksi ortodoksinen: eli pitävät niitä kolmea sormea yhdessä niin kuin ortodoksit.


Kyllä tämä on huomattu ja kauhistuttu. Usko on unohtunut ja tilalle ovat tulleet symbolit. Alttarilla on vanhan temppeliroinan määrä kasvanut ja hauskinta on se, ettei Jumalamme tarvitse sitä muotomenoa, joka on alunperin luotu maallisille hallitsijoille. Jumala, joka kuulee heikoimmankin huokauksen ei tavoista ja muotomenoista piittaa eikä niitä arvosta. Herrat pienellä h:lla niitä rakastavat ja toinen ryhmä on Raamatun mukaan fariseukset. Repikää tästä.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa kirsus

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 119
Re: Tapojen kopioimisesta...
« Vastaus #18 : 29.12.06 - klo:15:24 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"

Kyllä tämä on huomattu ja kauhistuttu. Usko on unohtunut ja tilalle ovat tulleet symbolit. Alttarilla on vanhan temppeliroinan määrä kasvanut ja hauskinta on se, ettei Jumalamme tarvitse sitä muotomenoa, joka on alunperin luotu maallisille hallitsijoille. Jumala, joka kuulee heikoimmankin huokauksen ei tavoista ja muotomenoista piittaa eikä niitä arvosta. Herrat pienellä h:lla niitä rakastavat ja toinen ryhmä on Raamatun mukaan fariseukset. Repikää tästä.


Itse myönnnä kyllä käyttäväni tuota ristinmerkkiä, mutta varsin "epävirallisesti". Siis en suinkaan silloin kun sitä virallisesti ohjeitten mukaan seurakuntalaisetkin voivat käyttää. Syy tapaani on se, että aiemmin mainitsemani käyt. teologian professori kertoi, että ristinmerkillä on kaksi merkitystä: se on itsensä siunaamista ja toisaalta lyhin mahdollinen rukous. En tee ristinmerkkiä kirkossa papin lukeman Herran siunaksen lopussa. Miksi en? Miksi tekisin - se tuntuisi jotenkin absurdilta muotomenolta: jos pappi kerran minut siunaa jo (tai siis pyytää Jumalalta siunausta), niin miksi minä menisin asiaa vielä toistamaan.

Sen sijaan saatan käyttää tuota ristinmerkkiä kirkossakin joskus, mutta useimmiten sen ulkopuolella, juuri tuossa rukous-merkityksessä, esim. kun edessä on jokin vaikea tilanne taikka joskus vain ihan kotoa ulos lähtiessäni tarkoittaen suurinpiirtein: "Help!" tai "Pidä minua  nyt kädestä kiinni!" eli se on hieman voimakkaampi versio siitä toisesta lyhyestä rukouksesta, joka on se silmät kohti taivasta/kattoa ja syvä huokaus. Käytän sitä myös kiitoksena (ja jos mahdollista silloin polvillani) merkityksessä "Äärimmäisen kiitollinen (taas kerran)" ja syvä helpotuksen huokaus.

En minä tiedä, minulle on tässä matkan varrella vain kehittynyt näitä omia epävirallisia tapojani, joita en varsinaisesti ole mistään suoraan oppinut eikä kukaan niitä ole opettanut...

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15716
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #19 : 29.12.06 - klo:18:56 »
Paheesta voi päästä eroon, mutta tavasta ei. Kristillisten tapojen oppiminen ei ole vain pinnallista temppuilua. Joskus saattaa sydän yllättäen lähteä mukaan, kun sormet menevät vanhasta tottumuksesta ristiin tai tekevät ristinmerkin. Eiköhän Venäjän kirkkokin selvinnyt neuvostoajan yli suurelta osin tapojen ja tottumusten avulla.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15387
    • http://www.samila.1g.fi
Re: Tapojen kopioimisesta...
« Vastaus #20 : 29.12.06 - klo:19:12 »
Lainaus käyttäjältä: "kirsus"
Lainaus käyttäjältä: "seppos"

Kyllä tämä on huomattu ja kauhistuttu. Usko on unohtunut ja tilalle ovat tulleet symbolit. Alttarilla on vanhan temppeliroinan määrä kasvanut ja hauskinta on se, ettei Jumalamme tarvitse sitä muotomenoa, joka on alunperin luotu maallisille hallitsijoille. Jumala, joka kuulee heikoimmankin huokauksen ei tavoista ja muotomenoista piittaa eikä niitä arvosta. Herrat pienellä h:lla niitä rakastavat ja toinen ryhmä on Raamatun mukaan fariseukset. Repikää tästä.


Itse myönnnä kyllä käyttäväni tuota ristinmerkkiä, mutta varsin "epävirallisesti". Siis en suinkaan silloin kun sitä virallisesti ohjeitten mukaan seurakuntalaisetkin voivat käyttää. Syy tapaani on se, että aiemmin mainitsemani käyt. teologian professori kertoi, että ristinmerkillä on kaksi merkitystä: se on itsensä siunaamista ja toisaalta lyhin mahdollinen rukous. En tee ristinmerkkiä kirkossa papin lukeman Herran siunaksen lopussa. Miksi en? Miksi tekisin - se tuntuisi jotenkin absurdilta muotomenolta: jos pappi kerran minut siunaa jo (tai siis pyytää Jumalalta siunausta), niin miksi minä menisin asiaa vielä toistamaan.

Sen sijaan saatan käyttää tuota ristinmerkkiä kirkossakin joskus, mutta useimmiten sen ulkopuolella, juuri tuossa rukous-merkityksessä, esim. kun edessä on jokin vaikea tilanne taikka joskus vain ihan kotoa ulos lähtiessäni tarkoittaen suurinpiirtein: "Help!" tai "Pidä minua  nyt kädestä kiinni!" eli se on hieman voimakkaampi versio siitä toisesta lyhyestä rukouksesta, joka on se silmät kohti taivasta/kattoa ja syvä huokaus. Käytän sitä myös kiitoksena (ja jos mahdollista silloin polvillani) merkityksessä "Äärimmäisen kiitollinen (taas kerran)" ja syvä helpotuksen huokaus.

En minä tiedä, minulle on tässä matkan varrella vain kehittynyt näitä omia epävirallisia tapojani, joita en varsinaisesti ole mistään suoraan oppinut eikä kukaan niitä ole opettanut...


Ei nuo mitään pahoja tapoja ole, varsinkin jos ne tulevat puhtaasta sydämestä. Ne ovat vain yleistyneet niin vauhdilla, että siltä osin niitä on pakko pitää muoti-ilmiönä, mikä on taas syvällisen itsetutkiskelun paikka. Kukaan ei voi toisen puolesta tietää eikä päätää, vaan jokainen vastaa itse Jumalalle, mitä teki ja jätti tekemättä.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa tosikkoko

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 860
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #21 : 11.01.07 - klo:00:27 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Paheesta voi päästä eroon, mutta tavasta ei. Kristillisten tapojen oppiminen ei ole vain pinnallista temppuilua. Joskus saattaa sydän yllättäen lähteä mukaan, kun sormet menevät vanhasta tottumuksesta ristiin tai tekevät ristinmerkin. Eiköhän Venäjän kirkkokin selvinnyt neuvostoajan yli suurelta osin tapojen ja tottumusten avulla.

Eikös sanonta mene tähän tyyliin: "tapa suojaa meitä, varjele sinä tapaa" tms.
Ja vaikka esim kristinuskon "taparukouksia" on kritisoitu niin on nekin hyviä tapoja, tai toki paljon enemmän. Mielessä pyörinyt Jyrän sanoin "... Isä meidän, niinhän se meni, pieni rukoukseni"

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #22 : 11.01.07 - klo:07:20 »
Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa tosikkoko

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 860
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #23 : 11.01.07 - klo:23:01 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua.


Kiitos oikean muodon mieleen palauttamisesta.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #24 : 04.02.07 - klo:17:29 »
No tässä ketjussa on tavoista, niin pistetäänpäs lisää. Tänään olin Kuopion tuomiokirkossa jp:ssä. Ehtoollisen yhteydessä pisti silmään, kun ryhmä koululaisia (lapsia) oli siellä siunattavana. He pistivät oikean kätensä vasempaan olkapäähän ilmeisesti merkiksi siitä, että ottavat vain siunauksen, eivät ehtoollista. Aika hyvä keino papin kannalta, niin ei tarvitse miettiä, että kumman tuo haluaa ja pitäisikö siltä kysyä. En ole ennen törmännyt tuohon tapaan, minkä kyseinen ryhmä oli omaksunut. Saattaahan se olla laajemminkin käytössä, mutta kuitenkin kätevä keino se todella oli. Homma meni sitten huomattavasti jouhevammin.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #25 : 04.02.07 - klo:18:44 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Tänään olin Kuopion tuomiokirkossa jp:ssä. Ehtoollisen yhteydessä pisti silmään, kun ryhmä koululaisia (lapsia) oli siellä siunattavana. He pistivät oikean kätensä vasempaan olkapäähän ilmeisesti merkiksi siitä, että ottavat vain siunauksen, eivät ehtoollista. Aika hyvä keino papin kannalta, niin ei tarvitse miettiä, että kumman tuo haluaa ja pitäisikö siltä kysyä. En ole ennen törmännyt tuohon tapaan, minkä kyseinen ryhmä oli omaksunut. Saattaahan se olla laajemminkin käytössä, mutta kuitenkin kätevä keino se todella oli. Homma meni sitten huomattavasti jouhevammin.


Meille tuo opetettiin muistaakseni riparilla, kun oli ehtoollis opetusta.

Mutta ehtoollis tavoista. Kuinka yleistä on että ei vielä konfirmoitu lapsi menee ehtoolliselle. Ilmeisesti ainakin lestadiolaisilla on tapana että vasta konfirmoitu voi ottaa vastaan Herran ehtoollisen. Vanhemman suostumuksella sen kai virallisesti saa miten nuori vaan saa lasin ja leivän käteensä. Ja onhan vaihoehtona ilmeisesti vielä sekin että käydään ehtoollisella hakemassa siunaus. Näin minunkin ensimmäinen nauttimani ehtoollinen oli Aholansaaren leirikirkossa konfirmaatio messussa.

Mutta olisiko nykypäivänä paikallaan tässä "kaikki kaikille heti" - yhteiskunnassa että ihmiset odottaisivat edes siihen kofikseen sitä ehtoollista. Jotta varmasti ymmärtäisi mitä on ottamassa vastaan.
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Poissa Emerentia

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 51
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #26 : 04.02.07 - klo:22:00 »
Minä kyllä muistan saaneeni ehtoollista jo vaikka kuinka pienenä, vanhempieni kanssa kirkossa käydessämme. Eikös ehtoollinen kumminkin kuulu jokaiselle kastetulle? Ja kukas meistä ehtoollisen salaisuuden todella ymmärtäisi?

Toisaalta muistan kyllä, miten pettynyt joskus olin ehtoollispöydän antiin: Pikkulapsena koin kirkonpenkillä istumisen monesti kovin puuduttavaksi touhuksi, ja jonkun kerran, kun olin tavallista levottomampi, äitini hyssytteli minua ja yritti piristää kuiskaamalla, että "odotahan - pian saadaan ehtoollisleipää!". Loihdin mieleeni kuvia ihanista, täytetyistä voileivistä, ja maltoin tuskin odottaa ehtoollisosuuden alkua. Kyllä oli pettymys kova, kun "leipä", jota suuhuni sitten sain, maistuikin ihan pahvilta! Näin muistan ajatelleeni. :)

Poissa kirsus

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 119
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #27 : 05.02.07 - klo:12:36 »
Lainaus
Evl.fi : Ehtoollisella voi käydä jokainen rippikoulun käynyt ja konfirmoitu seurakuntalainen. Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa. Lasten ehtoollinen tuli Suomen luterilaisessa kirkossa mahdolliseksi vuonna 1979. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliseen seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa.


Eli ei tuo aivan uusia asia ole, vaikka tapa lieneekin yleistynyt vasta viime aikoina.

Lasten kohdalla periaate on se, että lapsen pitäisi ymmärtää, mistä ehtoollisessa on kysymys eli ainakin sen verran, että kyseessä ei ole mikä tahansa "pipari" ja mehutilkka.  :?: Tuli muuten mieleen, että tarjoavatko ne sitä alkoholipitoista viiniä ihan pikkulapsillekin?

Tuo riparilla nautittava ehtoollinen taas on tullut mukaan lähinnä opetuksellisista syistä, koska siellä opetetaan ja harjoitellaan messun kulkua, niin on haluttu ottaa se ehtoollinenkin mukaan. Omasta mielestäni olisivat kyllä voineet säästää sen tuonne konfirmaatiomessuun, niin sen arvo korostuisi.

Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
...Tänään olin Kuopion tuomiokirkossa jp:ssä. Ehtoollisen yhteydessä pisti silmään, kun ryhmä koululaisia (lapsia) oli siellä siunattavana. He pistivät oikean kätensä vasempaan olkapäähän ilmeisesti merkiksi siitä, että ottavat vain siunauksen, eivät ehtoollista. Aika hyvä keino papin kannalta, niin ei tarvitse miettiä, että kumman tuo haluaa ja pitäisikö siltä kysyä. En ole ennen törmännyt tuohon tapaan, minkä kyseinen ryhmä oli omaksunut. ...


Se on aivan yleinen tapa, jota käytetään myös eri kirkkokuntien välillä. Esim. luterilainen voi ortodoksimessusssa mennä ehtoollisen yhteydessä papin siunattavaksi ja tuolla käden asennolla ilmaista, että ei  voi ottaa vastaan ehtoollista, koska meillä tuota ehtoollisyhteyttä ei (valitettavasti) ole.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1352
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #28 : 05.02.07 - klo:14:05 »
Lainaus käyttäjältä: "kirsus"
Se on aivan yleinen tapa, jota käytetään myös eri kirkkokuntien välillä. Esim. luterilainen voi ortodoksimessusssa mennä ehtoollisen yhteydessä papin siunattavaksi ja tuolla käden asennolla ilmaista, että ei  voi ottaa vastaan ehtoollista, koska meillä tuota ehtoollisyhteyttä ei (valitettavasti) ole.


Ai semmoinenkin tapa on. Kunhan sitten muistaa ortodoksikirkossa, että ei pistä molempia käsiä, sillä heillähän kun pappi antaa ehtoollista niin kädet ovat ristissä rinnan päällä. Siis vastakkaisilla olkapäillä ja pitää nimi sanoa, jos pappi ei tunne. Ehtoollinen annetaan sitten suoraan suuhun ja seuraava jonosta tulee papin eteen. Niissä ehtoollissanoissa kai jotenkin mainitaan, että Jumalan palvelija (nimi) ota vastaan tämä plää plää plää tms.  Ilmeisesti luterilaisessakin kirkossa on ennen ollut yhteiset ehtoollivälineet, mutta nykyisin on varmaan jo jokaisessa (?) seurakunnassa omat mukit jokaiselle. Ainakin vielä äitini rippikouluaikaan on ollut täällä vielä yhteiset astiat.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Milloin seistään veisatessa
« Vastaus #29 : 05.02.07 - klo:18:18 »
Lainaus
Tuo riparilla nautittava ehtoollinen taas on tullut mukaan lähinnä opetuksellisista syistä, koska siellä opetetaan ja harjoitellaan messun kulkua, niin on haluttu ottaa se ehtoollinenkin mukaan. Omasta mielestäni olisivat kyllä voineet säästää sen tuonne konfirmaatiomessuun, niin sen arvo korostuisi.


En tarkoittanut että olisimme riparilla nauttineet ehtoollista muuten kuin konfirmaatiossa. Meillä tokli olisi ollut kaksiviikkoisen leirin aikan mahdollisuus osallistua jo sunnuntain messun ehtoolliselle, mutta en einakaan iste osallistunut. Opetuksessa kävimme vain teorian läpui, emme käytäntöä.
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä