Nythän rupesin, eli toivon luettaman sitten siitä tuolta alempaa. Suurimmin harrastan ekklesiologiaa, mutta taidan vielä pistää pari riviä ripistä Finkenwalden tyyliin.
Totesin, ettei tuon edellišen tekstini viime kappaleista tajua mitään. Ei, minulla ei ollut hämärätilaa, silloin haastan riitaa. Lepän tautivuoteellani ja iPad arvioi mikä sana voisi olla mikä. Jumalan se muuttaa sitkeästi junalaksi, ynnä muuta.
Kerroin kuinka me palatessamme Herättäjäjuhlilta keskustelimme teemasta, oliko Bonhoeffer körttiläinen. Mielestämme kyllä, mutta perustelumme olivat selvästi sukupolvisidonnaisia. Välillä kyllästyn, kun häntä ei oikeastaan voi niputtaa, jokainenhan häntä on omimassa. Paljon yhteistä kyllä on, ja Siikkareissa on erinäisiä mielivirsiäänkin. Tärkeintä ei ole suomalaisessa virsikirjassa. Se puhuu kristityn rohkeudesta kärsimyksen keskellä, on vähemmän söötti, mutta itse pidin niin että käänsin ja kirjoitin melodiaa myöten itelleni.