Eilen päivällä olin seuroissa Seuratuvalla. Oikein antoisat olivatkin.
Illalla Tuomasmessussa. Ensimmäinen kerta kun tutustuin tuollaiseen. Ei ehkä tässä vaihessa nyt ainakaan tunnu "mun jutulta". Liian rytmikästä musiikkia ja kaikenlaisella hälinällä sun muulla täytetty tilaisuus ei vain jotenkin ole mun makuun. Tykkään enemmän normaalista jumalanpalveluksesta, urkujen soitosta, ja oikeista virsistä. Oikeastaan mulla tuli tuolla Tuomasmessussa ikävä körttivirrenveisuuta, sitä rauhallista paatosta ja harrasta olotilaa. Ei tullut siis minkäänlaista "pyhänkokemusta" tuolla. Jotain sellaista hurmoksellista siinä oli myös, miten ihmiset ympärillä eläytyivät, mitä vierastan. Voi olla että menneisyydestäni johtuen kaipaan kovasti sellaista hiljaisuutta ja rauhaa ja turvallista tuttua. Eikä se ole paha asia ollenkaan.