Tuo Ilmestyskirjan jae, johon viittaat, taidettiin lausua Efeson seurakunnan enkelille. Ei edes kirkkoherralle. Tästä kerran kuuntelin vaieten itseäni nuorempaa, ilmeisen ajattelevaa tyttölast: JOkainen kohdistaa sen itseensä!
Itsekin ajattelen, että kelpo körtiksi olen liian onnellinen, kun vielä teen sitäkin omavoimasyntiä että ne tunnustan, milloin liikaa painavat, masentuessani hoidatan pääni ja vältän sotkemasta itseäni ja epilepsiaa toisiinsa.
Jostakin syystä luotan, että jos Jumala nyt ehdottomasti haluaa minun olevan masentunut, itseäni vatvova, kuten masentuneet aina ovat, kurjuudessani piehtaroiva, kuten saattaa hyvin olla joskus tarpeen, mistä sen tietää (Luin Nouweaun "Djupt personligt" kerran osittain, kertoo depressiostaan) ei sitä millään maallisilla konsteilla kukisteta. Koska en tiedä mitä on edessäpäin, koska muistan mitä on takana, olen äärettömän onnellinen tästä kaikesata tänä'än. Näen ja kuulen, voin siedettävästi, minulla on rahaa ruokaan, ja joskaan nyt en jaksa kauppaan niin olin ajatellut vähän laihduttaa...
Eikö mikään tee sinua onnelliseksi? Pidän siitä että täällä on sen niminen ketju.
Joskus kysyn kuten Saima Harmaja: Mitähän sellaista minulla on, josta en ymmärrä iloita, ja joka huomenna revitään minulta pois?
Se taitaa olla saletti, että on kuin Paavalilla: " Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Ja voisiko lopettaa sen Kyllähän Jeesus Kristus, mutta... ja todeta tuohon jatkoksi, kuten Paavali: "Ylistys olkoon meidän herramme Jeesuksen Kristuksen..." (En minä osaa käyttää sitä Pirskan neuvomaa linkkiä)
Yhdysvaltalaisilla uudisasukkailla oli Kiitospäivä. Me emme taida viettää sitä muilloinkaan.