"Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät."
Kirje Titukselle lausuu pelastuksesta ja uudeksi syntymisestä näin. Kristilliset suunnat taitavat riidellä tämän merkityksestä aika lailla asemasotaan juuttuneina.
Ehkä on parasta unohtaa nämä keskinäiset kiistelyt ja etsiä vastausta Raamatusta. Paavali kirjoittaa:
"…jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." En ole minkään suunnan edustaja ja näkemykseni perustuu vain siihen, mitä Raamatusta olen itse lukenut. Minusta tuo Paavalin määritelmä on yleispätevä kaikkiin tapauksiin kaikkina aikoina. Jumalan lapsella on Kristuksen Henki. Aina.
Jos katsomme UT:n esimerkkien valossa sitä, mikä on Pyhän Hengen saamisen (=uudestisyntymisen) ja kasteen suhde, niin väistämättä tulemme johtopäätökseen, että
pääsääntöisesti Pyhä Henki tuli
kasteen jälkeen. Esim. Samariassa tapahtui niin (Ap. t. 8. luku). Oma episodinsa on Simon-noita, joka sai kasteen, mutta ei uudestisyntynyt.
Ainoastaan Korneliuksen tapauksessa Pyhä Henki tuli ensin ja sitten Hengen saaneet kastettiin vesikasteella (Ap. t. 10. luku). Mielenkiintoinen on ekahelluntaina Pietarin puhe:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Kannattaa huomioida tuo järjestys.
Myönnän, että tämä käsitys ei vastaa sen enempää vapaitten suuntien kuin luterilaistenkaan käsitystä. Eikä tarkoitukseni ole loukata ketään.